Reseptit

Hei

Pikainen ilmoitus vaan kaikille lukijoille. Sain nyt vihdoinkin tehtailtua välilehden josta löytyy kaikki tämän blogin sivuilta löytyvien ruokien reseptit. Mukana myös enemmän kuvia esim. valmistuksesta ja raaka-aineista. Tosin vanhojen ruokien valmistuksesta en enään kuvia saa ennen kun teen niitä taas uudestaan mutta uusien reseptien yhteyteen laittelen enemmän kuvia. Toivottavasti reseptit maistuvat ja inspiroivat tekemään arjen ruokaa joskus helpommin ja joskus ajan kanssa. Laitan aina alkuperäisen reseptin esille myös ja sitten kommentit miltä ruoka maistui ja muutinko reseptiä jotenkin. Päivittelen huomenna vanhat reseptit sivulle.

Tämänkin sivun ulkoasua hieman muokkasin mieluisammaksi.

Ninja hyttysiä ja ruoveden puumia

No niin nyt on juhannus vietetty ja töihin kunnolla palattu. Piti hieman mietiskellä että mites siitäkin kirjoittaisi että tulisi ihan sopivaa luettavaa. Vitsi vitsi. Ihan aikuisiksi oltiin koko porukka ainakin suurimman osan ajasta. Lauantai aamun klo 6 moottoripyörä herätys ei ehkä naapureiden mielestä ollut parasta mutta odotti ne pojat sentään siihen kuuten asti ennen kuin pistivät moottorin huutamaan rajoittimelle asti.

Tosiaan ennen juhannusta palasin lomaltakin muutamaksi päiväksi töihin jotta sai jonkinlaista ryhtiä arkeenkin. Käytiin vielä mökilläkin saunomassa ja paistamassa makkaraakin juhannusta edeltävänä viikonloppuna. Ihanan rauhan vallitessa ja auringon laskukin oli kesäyössä kaunis. Yritin saada Poikaystäväni rönnille tansseihinkin kun moottoripyörällä siitä ohi suhahdimme. Yön tullen kyllä huomasi että hyttysiä on tänä kesänä sitten ihan liikaa. Onneksi oli myrkyt mukana että sai olla edes hieman rauhassa. Tosin välillä parvi oli niin tiuha että yrittivät makkaran mukana suuhunkin tulla. Minulle kyllä riittää se makkarankin liha, kiitos vaan.

Maanantaina töistä lähtiessä satoi kunnolla pitkästä aikaa ja oli pakko ottaa kuva ihanasta raikastavasta sadejoesta.

Töihin paluu onnistui ihan mukavasti vaikka heti loman jälkeen maanantai aamu klo 5:30 herätys ei kauheasti kutkuttanut. Ja eipä puolen päivän jälkeen enään tuntunutkaan että olisi ollut kolme viikkoa lomalla. Mutta ei se haittaa kun töissä on niin mukavaa että mielelläni siellä olen. Alku viikosta piti myös alkaa suunnitella ruokia juhannukseksi. Kun pitäisi olla helposti valmistettavaa, mieluusti grillissä. Vain muutama raaka-aine saisi olla jääkaappitavaraa, siellä kun tarvitaan tilaa muulle tavaralle. Yleensä olen tehnyt kana-kasvis nyyttejä grillissä mutta nyt voisi tehdä jotain muuta. Päädyin sitten porsaan fileisiin kun niitä nyt kaikkialla oli tarjouksessa. Siihen kylkeen uusia perunoita ja salaatteja sekä tietenkin sillejä.

Alunperin meidän piti käydä kaupoilla keskiviikkona mutta sitten tulikin kutsu kaverin synttäreille ja eihän sieltä päästy pois ennen puolta yötä kun ei oltu porukkaa nähty pitkään aikaan. Torstai oli onneksi minulla vapaa joten poukkoilin kaupoissa aamusta asti. Ensin klo 11 cittariin ja sieltä kotiin josta lähikauppaan hakemaan uusia perunoita jotka cittarissa olivat aivan liian kalliita. Siitä sitten pyörällä lidliin josta taas kotiin päästyäni palasin lähikauppaan hakemaan muutaman tuotteen joita ei lidlistä löytynytkään tällä kertaa. Mutta tulipahan päivän liikunnat suoritettua ja kotonakin olin jo klo 15.

Kotiin päästyäni aloin tekemään mökille vietäväksi banaanikakkua ja chilikastiketta. Kesken kokkailun Poikaystäväni soitti että ystävämme tulisi hakemaan jo osan tavaroista ennen kuin suuntaisi mökille. No siinä sitten kauheata vauhtia aloin pakkaamaan jo joitain ruokatarvikkeita ja muuta tavaraa.

Chilikastike onkin ensimmäinen resepti jonka olen ottanut ylös kokkiohjelmaa katsoessani. Kyseessä on Nigellan tulinen chilisoosi. Ohjeeseen tuli kolme chiliä ja sen piti olla tulista ja niin olisin olettanutkin mutta kyllä seuraavaan satsiin täytyy laittaa enemmän chiliä ja vähemmän sitruunaa/limeä.

 Tätä soosia tehdessäkin tulee iloinen mieli kun kaikki raaka-aineet ovat niin herkullisen värikkäitä ja maukkaita. Resepti on todella simppeli ja kaikki soseutetaan vain tehosekoittimella. Sekoittimeen vaan purkki säilykepaprikaa, 4 chiliä, korianteri nipun varret ja 1 valkosipulin kynsi. Sitten sekaisin vaan. Jonka jälkeen lisätään limen kuori ja mehu sekä korianterin lehdet sekä 1,25 dl öljyä. Ja taas hurruutellaan sekaisin. Öljyn määrää voi säädellä sen mukaan kuinka paksua soosista haluaa. Sopii hyvin lisukkeeksi tai vaikka nachojen kanssa dipattavaksi.

Torstai iltana sitten loput kamat autoon ja suunta ruovedelle. Perillä odottikin ihan omakotitalo eikä mökki. Ja kysessä olikin ystäväni vanhempien toinen koti. Hienolla tontilla nässyn rannalla. Ja tytöille olikin mukavasti varattu nukkumapaikat kunnon parisängystä.

Mukavat oli maisemat olohuoneen ikkunoista. Torstaina aloiteltiin juhannus pienemmällä porukalla ja perjantaina mukaan liittyi loputkin outojen olioitten kerhostamme. Perjantaina päätin myös tehdä ruuaksi ne lihat ja perunat jotta kaikki saisivat mahansa kunnolla täyteen ennen iltaa.

Ja kuulemma hyvää oli ja kaikille maistui. Illan tullen päätimme lähteä katsastamaan Ruoveden laivalaiturin juhannus humua ja sieltähän sitä löytyi. Poikaystävänikin osoittautui suureksi puumamagneetiksi ja siitä hän saikin sitten kuulla koko loppu juhannuksen. Toivo Sukarikin oli juhlimassa juhannusta iloisin mielin.

Saatiin meidän porukasta edes yksi julkaisukelpoinen kuvakin onneksi.

Ja tietenkin kaikki vuorollaan poseerasivat myös ravintola laivan yläkannella.

Mökille takaisin päästyämme meno jatkui odotusten mukaisesti ja viimeinen sankarikin (Poikaystäväni) pääsi nukkumaan klo 9 aamulla, muiden jo ollessa täydessä unessa. Tosin hänen alkuperäinen nukkumapaikkansa takapihan nurmikolla ei osoittautunut hyväksi paikaksi ja hän päätti siirtyä tunnin unien jälkeen sisälle sohvalle nukkumaan pariksi tunniksi ennen kuin herätimme hänet klo 12. Mutta kovasta menosta huolimatta löytyi kuitenkin vielä klo 00:00 julkaisukelpoinen kuva minustakin.

Pidän todella paljon tästä neon värisestä neulemekosta jonka ostin gina tricotista. Se käy moneen ja on mukavan viileä päällä näillä helteillä.

Juhannus siis meni hyvin ja todella hauskaa oli koko viikonloppu. Uimassakin kävin pariin otteseen vaikka vesi oli melko kylmää. Kiitos vaan koko porukalle taas tästä juhannuksesta ja toivottavasti ruuat maistuivat. Mutta sitä kyllä vieläkin ihmettelen kun ei näkynyt kuin muutama hassu hyttynen ja viikonlopun jälkeen löysin kropastani 40 isoa kutiavaa hyttysenpuremaa. Ei tietenkään tullut allergisenakaan käytettyä myrkkyjä kun ei niitä hyttysiä edes näkynyt.

Nyt on töissä oltu jo toista viikkoa ja remontin edistymistä katseltu innolla. Parin kuukauden päästä pääseekin sitten ihan uuttuuttaan kiiltävään aulaan istuskelemaan.

Ja muitakin iloisia uutisia kuulin juuri tänään. Siskoni muutta Tampereelle ensi kuussa ja aivan naapuriinkin vielä. Pääsee siis vaikka joka ilta pitkille lenkeille hänen ja koirien kanssa.

Hajuvesikuoharia ja catwoman kaahailua

No niin nyt on sitten kesälomaa vietelty 2,5 viikkoa. Ajattelin etten viikon jälkeen viitsi kirjoitella kun ei kauheasti ollut tapahtumaa ja nyt sitten huomasin että onkin niin paljon kirjoitettavaa etten tiedä muistanko kaikkea. Aloitetaan nyt vaikka siitä että ekalla lomaviikolla ei tullut paljon juoksenneltua tai muuten liikuttua (=ei yhtään), mutta onneks seuraavalla viikolla olin Helsingissä niin tuli kolmena iltana lähdettyä lenkille Siskon ja koirien kanssa. Nyt pitäis saada itseään taas niskasta kiinni ja lähteä ulos. Jotenkin vaan tuntui että ilmakin oli niin kuuma ja ahdistava vielä klo 22 illalla eikä enään sitten jaksanut lähteä mihinkään. Ensimmäisellä viikolla siis makoilin rannalla ja parvekkeella aurinkoa ottaen ja kirjoja lukien. Aamiainen sentään pysyi terveellisenä (Perunalimppua ja vesimeloonia). Ja lounaaksi tein laiskuuttani arjen kurmeeta eli rainbow pakaste kasvisosekeittoa johon lorautin ruokakermaa täyteläisyyttä tuomaan ja rapeiksi paistettuja pekonikuutioita.

 

Torstaina sitten Poikaystäväni yllätti minut ja töistä tullessaan kysyi haluanko lähteä hänen kanssaan moottoripyörä ajelulle. Vielä edellispäivänä olin kysellyt milloin pääsisin kyytiin mutta nyt en enään ollutkaan niin varma. Kokemukseni pyörän kyydissä olosta kun ovat Isomummon pihatieltä pappatunturista ja hotellin pihan ympäri ison matkapyörän kyydissä ja ikää taisi olla 7v. Kun poikaystäväni sitten lähti hakemaan minulle ajotakkia ja kypärää hyperventiloin kotona yksinäni. Jalat kantoivat onneksi portaat alas pyörälle ja kyytiinkin pääsin. Ja kun se pyörä hyrähti käyntiin oli kuin olisin tullut kotiin. Tuntui jotenkin niin luonnolliselta istua siiinä takana poikaystävään nojaten. Ensin ajattelin että kiedon käteni hänen ympärilleen ja puristan niin ettei henki kulje mutta helpommalta tuntui pitää takaa kahvasta kiinni toisella kädellä ja toinen lepäsi reidellä. Ja vauhti oli niin parasta. Moottoritietä "kiidettiin" takaisin kotiin valkeakoskelta asti. Tunsin oloni vahvaksi ja uskoin näyttäväni tältä pyörän selässä:

Totuus oli varmasti aivan toinen. 

Seuraavana päivänä mentiinkin sitten eri pyörällä Poikaystäväni serkun 6-vuotis päiviä juhlimaan. 

Seuraavan viikon maanantaina meninkin aamutuimaan ( klo9:00) auttamaan ystävääni Annaa pystyttämään pientä lasinäyttelyänsä Metson kirjastoon. Ja kyllä hienoa jälkeä tuli, heti meinasin varastaakkin pari lasityötä. Kyseessä siis Annan opinnäytetyö viime joulukuulta kun hän valmistui Nuutajärven lasikoulusta. Näyttely on siitä erikoinen että tälläisiä töitä ei ole ennen tehty. Anna teki siis yhteistyötä koulun lasten kanssa jotka piirsivät hänelle keksimistään eläimistä kuvia. Näistä Anna valitsi muutaman ja teki niistä lasieläimiä. Tälläistä yhteistyötä lasten kanssa ei ole siis aikaisemmin Suomessa tehty ja olen iloinen että voin mainostaa ystäväni näyttelyä täällä blogissani. Näyttely on pystyssä koko kesäkuun Metson kirjaston lastenosastolla. 

Kotiin päästyäni valmistin vielä pikaisesti poikaystävälleni kanasalaattia ruuaksi ennen kuin pakkasin ja suuntasin bussilla kohti Helsinkiä. Matkalle otin tietenkin mukaan kirsikoita jotka laitoin kuuman päivän takia ennen lähtöä tunniksi pakkaseen jotta bussissa minulla olisi ihania kohmeisia kirsikoita.

Helsingissä olin siis alkuviikon torstaihin asti. Tiistaina kävelimme illalla lenkillä viljelyspalstoille ja saatiin ihanilta rouvilta raparperia, jotta sain tehtyä keskiviikkona maukasta raparperikakkua. Kakku on siinäkin mielessä hyvä että se tehdään mantelijauhoista joten on gluteiiniton. Ja ah niin hyvää.

 

Ja tietenkin se nautitaan vaniljakastikkeen kera. Sain raparperia sen verran että tein niistä myös kiisseliä. Kotiin asti ei kakkua riittänyt kun Isäni ihastui siihen niin paljon.

Kotiin päästyäni iski inspiraatio kun olin edellisellä viikolla hakenut postista sovitusnuken ja päätin testata minkälaisen maksimekon tekisin jo alkuvuodesta ostamistani kankaista. Tälläistä sitten sain aikaan. Vielä en saanut ommeltua mekkoa koska päätin purkaa sen tänä maanantaina ja alkaa tekemään iltamekkoa Siskoni häihin. Yläosan siitä sainkin jo muotoiltua ja valmistettua. Helma tuottaa vielä vähän mietintää että mihin malliin sitä päätyy.

Lauantaina Äiti tulikin perässä Helsingistä ja kävimme syömässä Rouheassa ravintola Roastissa. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää. Minä valitsin kanaa ja Äiti kalaa. Ihanaa oli huomata että annoksiin ei oltu tungettu "pakollisina" tuntuvia perunoita. 

Ja Äidin annoksessa pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni myös kampasimpukkaa. No olihan se aikas mautonta ja suu tuntuma oli hieman outoa mutta en sitä heti tyrmännyt. Eli voin vielä joskus uudelleenkin maistaa. Ruokailun jälkeen koukkasimme Alkon kautta ja siirryimme kuninkaalliseen kotiini seuraamaan Prinsessa Madeleinen häitä. Ja ai kauhee mikä mekko! Kuin joku 80-luvun helmalakana! Mutta kuten ystäväni Anna sanoi että Vickan edusti kyllä taas niin kauniina. Päätimme kokeilla kilistelyyn jotain uutta kuoharia ja päädyimme Alkon uutuuteen. Ja juu, ei tarvitse ostaa enään ikinä. En suosittele kenellekään. Ellet sitten pidä saippuan/hajuveden makuisista juomista. Joten päädyimme myös kokeilemaan juoman lantraamista jotta saisimme sen paremmin alas. Keksimämme vaihtoehdot eivät parantaneet juoman makua. 

Seuraavana päivänä Äiti teki vielä ruuaksi jokirapurisottoa. Maukasta oli.

Kuvassa näkyykin uusi ihana parvekkeen pöytänikin jonka Äiti tilasi Ellokselta. Sain sen hienosti raahattua mukanani bussissa Helsingistä kotiin. Eilen Poikaystäväni vei minut vihdoin Plantageniin käymään jotta sain tämän kesän kukkaistutuksetkin parvekkeelle. Tämä kesä on sitten viimeinen kesä kun koitan kirsikkatomaatin kasvattamista. Ja nyt on sitten parvekekkin rottinkintuolia vaille valmis. Kohta voin pitää oman paratiisini avajaisia. 

 

Tässä parempaa kuvaa pöydästä. Kyseessä siis iso tarjotin pöytä jonka saa nopeasti taitettua kasaan kun tarvitsee lisää tilaa.

 Istutuksiin tänä kesänä valitsin isoon ruukkuun auringonkukan seuraksi tulilatvoja. 

Myös jukkapalmu sai uuden isomman ruukun. Ja aika jo olikin, juuret olivat kasvaneet niin tiukkaan että jouduin saksilla hieman tökkimään niiden väliin jotta saisivat ilmaa taas.

 Yritän myös saada kasvamaan kaupasta ostamani salaatin joten laitoin sen pieneen "kasvihuoneeseen" eli isoon lyhtyyn. Tästä en kyllä usko tulevan enään mitään, mutta kokeillaan.

 

 Ikkunalaudalle laitoin siis pelargonioita, laventelia, kirsikkatomaatit ja toisen kaupasta ostetun ruukkusalaatin joka onkin sitten kasvanut hyvin. 

 Tänään vielä väsäsin itselleni pikaisesti "tikkikangas" kynnet. Ei niistä nyt niin kauhean siistit tulleet mutta eipä haittaa. Tässä sitä taas oli jotain. Kauheasti taas kuvia tuli. Ensiviikolla kyllä sitten otankin taas alkuviikosta itseäni niskasta kiinni ja suuntaan salille ja lenkille kun sitten se juhannuskin koittaa. Mitäköhän siitäkin taas tulee. Vielä ei ole edes tiedossa mihin ollaan menossa. Seuraavan kerran kirjoittelen sitten juhannuksen jälkeen kun on töihin paluukin sitten kunnolla. Katsotaan siis silloin miten juhannuksesta on selvitty tai onko selvitty ollenkaan. Siinäpä vasta arvoitus...

Niin ja vielä pitäisi oppia miten saisin tähän blogiin toisen "väilehden" johon voisin laittaa tekemieni ruokien ohjeet jos joku niitä haluaa.

Viisuhuumaa ja turbaaneja

Nyt on taas viikko hurahtanut ja tapahtumaa ollut. Viime lauantaina tosiaan oli kauan pelätty Likkojen lenkki ja hauskaa oli.

Matkahan oli 8,5 km joka juostiin Annan kanssa aikaan 1:15. Ihan tyytyväisiä oltiin. Jotenkin vaan oletti että oltaisiin päästy siihen tuntiin kun juostiin paljon enemmän kuin Elixian hölkässä. Tosin kun kotona aloin katselemaan sport trackerin tallentamaa matkaa niin ilmoitti se pituudeksi vähän yli 10 km. Joten jos tuo pitää enemmän paikkansa niin sitten ollaan todella tyytyväisiä. Paransimmehan aikaamme vartilla. Ennen tapahtumaa mietimme hieman korkealta tuntuvaa hintaa (34 €), mutta paikalle päästyämme olimme kyllä ihan tyytyväisiä ja mielestämme saimme rahoillemme vastinetta.

Lenkillä henki oli iloisempi ja rennompi kuin elixian tapahtumassa ja maaliin tultaessa oli viivalle kerääntynyt rivit harrikoita jotka kannustivat loppukiriin moottorit hurraten. Mielummin minä tälläisen loppukirityksen otan kuin sen että joku huuta viivalla tosissaan megafoniin: " JAKSAA! JAKSAA! Tytöt nostaa vielä jalkaa ja juoksee!!!". Eväät oli todella hyvät lenkin jälkeen. Oli pastasalaattia, mahtavaa saaristolaisleipää, jugurttia ja vettä. Ja tietenkin kaiken kruunasi Jukka Poika.

Ei jääty katselemaan Tuure Kilpeläistä vaan suunnattiin kotiin pienille päiväunille kun illalla pystytettäisiin meidän olohuoneeseen euroviisukatsomo! Illan tulle Anna saapui viisukatsomoon ja kannustus alkoi.

Tänä vuonna todella toivoin ja uskoin että Suomi olisi pärjännyt. Biisi oli tarttuva ja menevä. Mutta ehkä sitten se oli se suudelma siinä lopussa mikä pilasi mahdollisuudet. Siitä olin kuitenkin todella yllättynyt ja HYVIN järkyttynyt että emme saaneet yhtään pistettä Virolta tai Ruotsilta. Ainoat pohjoismaiset pisteet taisi tulla Tanskasta!!!! Ei kyllä tarvitse täältä sitten ensi vuonna odotella pisteitä! Kun itäblokin maat pitää yhtä ja lahjovat Äiti Venäjää niin kyllä meidän Pohjolan pitäisi pitää yhtä!! Kuten jo nähtävästi selvisi olen pettynyt tämän vuoden viisumenestykseen. Voittoa en olisikaan toivonut taloustilanteiden takia mutta olisi se 10 parhaan joukkoon pääsy ollut mukava. Muutamana aikaisempana vuonna kun en ole uskonut edes yhteen pisteeseen. Esim. Teräsbetoni ja Paradise Oscar. Voi häpeä!
 Tarjolla viisukatsomossa oli nakkirullia, vuohenjuusto salaattia ja jälkiruuaksi ensimmäistä kertaa päätin tehdä tee se itse-jäätelöbaarin.

 Maanantaina Ruuaksi päätin tehdä lohisalaattia kun ilmakin alkoi olla painostava ja kuumat ruuat eivät silloin houkuttele.

Tiistaina päätin lähteä Ikeaan hakemaan kauan odottamaani hyllykköä parvekkeelle, jotta saan romunurkan siistimpään kuntoon ja pervekkeen sisustusta lähemmäs valmista. Netistä katsoin että pieni neljän lokeron expedit ei paina kuin 17 kiloa ja on kohtalaisen kokoinen paketti. Bussilla siis huristelin Ikeaan ja tarttuihan sieltä sitten mukaan muutakin kuin hylly (joka varaston kyltin mukaan painoikin 20 kiloa). Täytyihän hyllyyn ostaa yksi kori kaikelle Poikaystävän tekniikka romulle ja kiva kesäkukkanen hyllyn päälle. Ja uusi tyynykin lähti mukaan kun halvalla sai. Bussia odotellessa sitten aloin miettimään että miten nämä raahataan kotiin.

 Eihän tosin matkat olleet pitkät. Keskustorilla lyhyt bussin vaihdossa ja kotona noin 200 metrin matka pysäkiltä kotiin. Ja hyvin matka menikin, hieman alkoi toinen käsi krampata juuri ennen rappua ja jouduin pitämään pienen tauon. Kasattuani hyllykön raahasin sitä parvekkelle ja eiköhän juuri oviaukkoon jumittauduttuani alkanut oikean jalan varpaista vetää suonta. Siinä sitä sitten yritin saada loppumaan kun en saanut edes hyllyä laskettua alas. Lopulta sain hyllyn paikalleen ja tavarat siihen. Nyt on tilaa ja siisti parveke.

 Torstaina sain saapumisilmoituksen Annalan siwasta että mahdolliset hääkenkäni on saapuneet. Lähdin niitä siis hakemaan. Sinne päin mennessä juoksin suuren osan matkasta ja takaisin tullessa en oikein laatikon kanssa pystynyt juoksemaan mutta ripeästi kotiin kävelin. Ja kyllä, vihdoinkin on ratkaistu kenkäongelma. Siskon häihin on kengät löydetty. Ja ne ovatkin sitten täydelliset. Kävin myös alkuviikosta katselemassa uutta Vamos kenkäkauppaa hämeenkadulla ja sieltähän sitten mukaan tarttui nämä vallan söpöt varvastossut. Sopiin vähän hienompaankin asuun.

Tänä lauantaina sitten töiden jälkeen suuntasin firman pippaloihin ja päälle valikoitui jo viime talvena hankkimani ihana vihreä mekko. Päähäni pikaisesti keksin kietaista bolerostani turbaanin kun unohdin tietenkin aamulla ottaa aurinkolasit mukaan ja kattoterassillahan sitä iltaa vietettiin.

Tämä sunnuntai meni Poikaystävän kanssa parvekkeella maaten ja aurinkoa ottaen. Ruuaksi valmistin perus wokkia. Helppoa ja nopeaa. Nyt sitten alkoi kolmen viikon kesälomat. Katsotaan sitten ensiviikolla miten olen aikaani kuluttanut. Jossain vaiheessa matka käy taas Helsinkiin päin ainakin.

Kauniita maisemia ja askartelua klo 2:30

Juu eli kuten laitoin muistiin itsellekin eli Elixian hölkkä mentiin Annan kanssa aikaan 1:25. Eli ihan tyytyväisiä ollaan itseemme. Kun ei siis olla tuota hölkkäämistä kauaa vielä harrastettu. Vielä keskiviikkona päätimme hienosti urheilijamaisesti mennä pispalaan piknikille illalla. Tarjolla oli viiniä, juustoja, pähkinä-rusinapatonkia ja macaronseja. Samalla neuvoteltiin taktiikasta jolla päästään maaliin asti. Ja mikäs se oli näissä maisemissa illanvietto.

 Strategiaksi sitten päätimme tämän:
Mentiin kevyesti kävelyä ja hölkkää vaihdelle ja kun alkoi hölkkä hieman jo hengästyttämään vaihdettiin kävelyyn jotta varmasti jaksetaan koko matka. Kun ei olla siis aikaisemmin vedetty näin pitkää lenkkiä hölkkällä. Kävely reissuja ja pyöräilyä ollaan menty pidempää matkaa mutta niihin on aikaakin käytetty enemmän. Ihan hyvältä tuntui ja kivasti oli juomapisteitä muutama matkan varrella jotta sai vettä tai urheilujuomaa nauttia. Ja matkan varrella olleet jorpakot houkutteli uimaan mutta matkaa oli jatkettava.

Olihan se kiva ilmaiseksi tapahtumaksi. Hieman kyllä pettymystä tuotti "tuotekassi" ja lenkin jälkeen tarjottu eväs, joka oikeastaan koostui tuotekassin sisällöstä. Mutta kyllä se nyt kelpasi kun ei ollut aamupalaa kerinnyt syömään. Lenkille otin siksi varmuudeksi mukaan proteiinipatukan mutta ei siihen onneksi tarvinnut turvautua. Maisemat nyt oli perus metsää ja teiskontien vartta. Ja jotenkin kyllä nauratti kun päästiin teiskontielle ja tajusi että ollaan linnainmaalla asti ja kuinka pitkä matka tuntui olevan vielä takaisin TAYS:lle. Siinä meinasi jo hieman alkaa väsyttämään mutta eihän tuo matka sitten ollutkaan niin pitkä miltä se sielun silmin näytti. Naureskeltiin jo Annan kanssa että hypätään bussiin ja jäädään pysäkkiä ennen pois ja juostaan maaliin.

Myös siitä ollaan tyytyväisiä että samaan aikaan osa juoksi puolimaratoonia ja heistä meni ohi vain kolme ensimmäistä hieman ennen kun päästiin maaliin. He siis juoksivat saman lenkin kahdesti. Kun sitten saatiin koitokseen tämä hölkkä ja kotiin päin lähdettiin naureskeltiin että kestää varmaan sama aika kun kavutaan kalevan kankaalle bussipysäkille, mutta ripeästihän se meni. Kotiin päästyäni nautin pitkästä suihkusta ja venyttelystä. Tosin kuitenkin seuraavana päivänä toinen pakaralihas oli aivan jäätävässä kunnossa. Muuten oli hyvä olo.

Siskonikin tuli tuolloin torstai iltana kyläilemään viikonlopuksi. Tai no siis kyläilyn teemana oli saada hänen hääkutsunsa valmiiksi jotta saatiin ne postiin maanantaina. Perjantai meni töissä ja lauantaina kierreltiin aamupäivä kaupungilla. Käytiin syömässä koskikeskuksen Daddy's ravintolassa ja kotiin päästyämme aloimme tehtailla kutsuja loppuun. Ja siinähän sitä sitten meni aikaa. Nukkumaan päästiin klo 2:30. Tai sisko jäi vielä kirjoittamaan kuoriin osoitteita.
Mutta kaikki saatiin valmiiksi ja tyytyväisiä ollaan.

Lauantaina käytiin vielä siskon kanssa lenkilläkin illalla. Ja taas huomasi miten se onkin helpompaa kun on seuraa. Onko se jotenkin alitajuntainen juttu että jaksaa paremmin juosta kun on kaveri vai osaako sitä sitten juosta oikeaa tahtia kun puhuu samalla? Miettiikö yksinään juostessa sitten sitä henkitystä ja juoksun raskautta niin paljon? Tehtiin kiva 4,5 kilometrin lenkki ja hyvältä tuntui.

Maanantaina kiikutin sitten kutsut ihan postikonttoriin kun pelkäsin että joku kuitenkin päättää tuikata juuri sen postilaatikon tuleen tai kataa sitsään vettä johon kutsut on laitettu. Joten oman hyvinvointini taateen vein kutsut konttoriin. Nyt sitten heinäkuun loppuun asti täytyy vastailla kaikkiin tuntemattomiin numeroihin ilmoittautumisia odotellen. Onneksi olen ladannut fonecta caller palvelun joten ainakin osa numeroista varmasti löytyy.

Maanantaina töiden jälkeen lähdin myös lenkille ja testasin samalla onko siinä kaverin kanssa juoksemisessa kyse siitä puhumisesta. Supisin siis itsekseni aina kun ei ollut vastaantulijoita. Ja ei se kyllä auttanut. Puuskutin enemmän kuin siskon kanssa lenkkeillessä vaikka omasta mielestä juoksin samaa vauhtia samat pätkät. Kai se siis on joku vertaistuki juttu sitten. Mutta lenkin jälkeen tuntui kyllä jotenkin niin hyvältä.

Tiistaina ei sitten aamulla tuntunutkaan niin hyvältä. Johtui kai myös ilman lämpötilasta joka oli "hiukkasen" korkeampi kuin illalla. Kävin siis juoksemassa ihan pienen noin 1,8 kilsan lenkin ennen kuin tein kotona lihaskunto harjoituksia. Ja jo tuo pieni lenkki otti muka voimille niin kauheasti. Sain kuitenkin tehtyä kaikki ajattelemani lihaskunto jutut mutta hiki valui kuin saavista koko ajan. Eilen päästin pitää välipäivän ja tänään sitten suuntaan taas lenkille kun pääsen töistä kotiin.

Huomenna sitten kaupungille päivällä ja terassille nauttimaan auringosta, sekä illalla vielä pienellä lenkille. Lauantaina olisi sitten Likkojen Lenkki ja se ei enään onneksi pelota miten siitä selviää kun on jo 10 km hölkätty. Toivottavasti päästäisiin kuitenkin vaikka tuntiin tuo 8,5 kilometriä hölkkäämään.