maanantai 19. elokuuta 2013

Paitadiscoilua ja käristystä

Taas onkin aika mennyt niin nopeasti että tajusin vasta tänään että en ole tehnyt päivitystä pitkään aikaan. Ja kuvia kun sitten alkoi tarkastelemaan niin paljon onkin tullut tehtyä ettei taas tiedä mistä aloittaa. Tai no alustahan sitä varmaan aloitetaan.

Aloitetaan vaikka ihan pienestä päivän ilosta josta kehkeytyi parin minuutin discomeiningit kotona. Tulin siis yksi päivä kotiin väsyneenä ja pysähdyin olohuoneeseen tarkastamaan juuri tullutta tekstiviestiä kun huomasin että aurinko paistoi ikkunasta suoraan paljettipaitaani ja loi tämän seinälle


kivasti oli vielä kuulokkeet korvilla ja puhelimesta raikasi pitbull joten otin siinä pienet discotanssit piristykseksi. Onneksi olin yksin kotona, olisi Poikaystävä varmaan hieman ihmetellyt heilumistani olohuoneessa keskellä päivää. 


Niin lupasin ennemmän kuvia Annan synttäreistä. Eli kuten sanoin meni koristelu juuri niinkuin Strömsössä: tältä piha näytti ennen
 ja tältä jälkeen


Kattaus oli mitä mainioin


ja ruuat oli siis maittavia


Synttärit meni hienosti ja hauskaa oli. Mutta illan aikana puhelimeni päätti jökittää neljä kertaa ja hermohan siihen meni joten seuraavana maanantaina päätin lähteä Giganttiin hakemaan uutta puhelinta. Poikaystävältä olin kysynyt vaihtoehtoja alle 200€ ja kolmehan se niitä antoi, mutta kummasti kaupassa päädyin aivan eri merkkiin. Vaihtoehtoina oli 2 lumiaa ja yksi samsung. No toisessa lumiassa ei ollut salamaa ja toisessa makrokuvaus ei niin hyvä. Samsung oli hieman yli 200€ joten jätin sen pois laskuista. Myyjä suositteli Huaweita ja siihen päädyinkin kameran ansiosta vaikka tiesin että kotona saan kuulla asiasta. Ja niinhän siinä kävikin. Ja mikä parasta Poikaystäväni pääsi nyt alle kuukauden jälkeen vielä enemmän sanomaan uudesta puhelimestani kun se päätti lopettaa kuulokkeensa toiminnan juuri kun Poikaystäväni soitti... Nyt odotellaan puhelinta huollosta. 

Kuun vaihteessa lomailin viikon ja suuntasin tietenkin taas Helsinkiin alkuviikoksi. Maanantaina käytiin hietaniemen hautasmaalla kävelyllä koko perhe kun oli hieno ilmakin. Viimeistään siellä käydessään turistit ymmärtävät Mannerheimin arvostuksen Suomessa...


Mannerhiemin hauta


En tiedä mitä tämän haudan omistaja pelkää mutta ainakin nämä aidat sen poissa pitävät.


Ja kyllähän se Topeliuksenkin hauta sieltä löytyi.

Seuraavana päivänä lähdettiin kaupunkiin Iskän ja Äipän kanssa. Käytiin Äipän kanssa katsomassa hauska lasten kaupunki näyttely Sederholmin talossa. Kengät tietenkin jätettiin aulaan ihan niinkuin tarhassa. Kävin suutarin talossa kylässä


Ja Äippä pisti takaisin koulun penkille. 



Hienosti sovin tähän perheeseen.

Loppu viikosta tulin takaisin kotiin ja viikonlopuksi lähdettiin porukalla mökille. Suuntasin heti laiturin nokkaan aurinkoa ottamaan ja lukemaan kirjaa jonka avulla turvaan lähimmäiseni kun Zombit hyökkäävät.


Kyllä valitettavasti uskon että joskus jostain sikainfluenssasta kehitetään vaarallisin virus ikinä (ellei jo ole kehitetty) ja elävät kuolleet valtaavat maan. Ei en ole tässä asiassa hullu. En hamstraa tavaroita ja aseita mahdollista zombimaailman loppua varten. En ole sellainen maailmanlopun odottajat-ohjelman ihminen. Mutta kyllä jokainen uskoo jonkinlaiseen maailmanloppuun ja minulla se on Zombit. Olen kyllä hieman pakkomielteinen koskien Zombeja ja ah niin ihania vampyyrejä (ei mitään twilight lässytys vampyyrejä). Yritän koko aika löytää elokuvan jota en olisi viellä nähnyt. Mutta se siitä asiasta. 

Tosiaan mökillä oltiin ja pojat vetelivät vesisuksilla ja laudalla molemmat päivät ja minä yritin grillata itseäni ruskeammaksi loppukuussa tehtäviä "kuvauksia" varten. Eipä se kyllä näyttänyt hyvin tarttuvan joten taidan joutua turvautumaan purkkirusketukseen. Ja asiaahan ei helpota se että joka ilta kääriydyn sellaisen aurinkojumalan kainaloon että se voisi muuttaa jo etelään näyttämättä turistilta. Tällä hetkellä olen yhtä ruskettunut kun Poikaystäväni on keskitalvella...

Illalla paistettiin jälkiruuaksi vaahtokarkkeja suklaakeksien väliin.


Ja nukkumaan mennessä väsäsin tee-se-itse-tyynyn peitosta koska en löytänyt tyynyjä mistään. Puhelu rantaan Poikaystävälleni paljasti tyynyjen sijainnin joka oli niin selvä että olisihan se pitänyt kenen tahansa tajuta. Tyynyt, lakanat ja peitot löytyivät lukitusta kaapista kalastusvehkeitä täynnä olevasta pikku huoneesta ja kaapin avainkin oli piilotettu pöydän laatikkoon. On ne arvokkaita tyynyjä. Joten jouduin siis purkamaan hienon tyynyni.



Töihin paluu ei sitten sujunut niin hyvin kun odotin vaan jouduin tappaja kauppakorien hyökkäyksen kohteeksi ja jouduin tepsuttelemaan muutaman päivän töissä varvastossuilla.


Yhtenä päivänä kotiin tullessa oli niin tylsää että päätin vetää täyden sotameikin naamaan ja ottaa testikuvia. Toisin sanoen testasin loppukuun kuvauksiin meikkiä ja leikin uuden puhelimeni kameralla. 


10.8 pidettiin pieni tyttöjen ilta ja sinne tein suklaamuffinseja jotka koristelin hauskalla punostyylillä. Resepti ja ohjekuvat pursotukseen tulossa reseptisivulle.


Ruuaksi viikolla tein "hieman" tulista makkara-peruna "pataa" jota en voinut edes loppujen lopuksi syödä ilman suurta lasillista maitoa. 


Viime viikon maanantaina piti leipoa pullaa kun sunnuntaina oli nimipäivät ja vieraat halusivat tulla kahvittelemaan ja Poikaystävä halusi tuoretta pullaa. Onneksi tällä kertaa pullataikina onnistui todella hyvin. 





Tein sitten marjabostonin ja voisilmäpullia. Tällä viikolla täytyy sitten kehittää jotain lakoista (yök) kun on Poikaystäväni nimipäivä.

Viikonloppuna käytiin Särkänniemessä ja pidin herkuttelupäivän. Niistä lisää seuraavalla kerralla joka nyt toivottavasti on aikaisemmin. Täytyy laittaa muistutus puhelimeen että päivittelee taas ensi viikolla. Kesä nähtävästi saa aivot ihan sulamaan niin ei mitään muista.

Tässä vielä linkki tämän vuoden kesäbiisiini jota luukutan joka päivä töihin mennessä ja tullessa.