10 km 1:25

Usain Bolt ja hapokas pohje

Maanantaina sain kokeilla ensimmäisen kerran kunnolla uusia kenkiäni. Ja kuten arvata saattaa taisin "hieman" pyrähtää kuin Usain Bolt. Toinen 4 minuutin osuus kun ei ihan toteutunut... Sisälle päästyäni (meinasin jo mennä hissillä noin 20 portaan sijaan) makasin olohuoneen lattialla henkihieverissä puolituntia ennen kun sain raajani taas hallintaani. Kengät siis ovat hyvät ja paljon paremmat juosta kuin vanhat lenkkarit. Kevyet ja kantapään vaimennukset kohdallaan, mutta kai sitä voisi silti yrittää jatkossa ottaa vähän rauhallisemmin.

Ja tänään taas lenkki ei maistunut jostain syystä yhtään. Ilolla kyllä lähdin ulos mutta jo ensimmäisen juoksun aikana alkoi oikea pohje vetää hapoille eikä millään suostunut rentoutumaan, sitten alkoi ärsyttämään ja juokseminen alkoi mennä ihan kuuseen. En sitten tietenkään jaksanut juosta kun 3 minuuttia molemmilla kerroilla. Vaikka yritin kuinka hidastella jotta jaksaisin kauemmin. Kai sitä vieläkin uusilla tossuilla viiletti kovempaa. Lenkin jälkeenkin oli aivan nuutunut olo eikä yhtään innostanut. Sain sentään kotona tehtyä vatsalihaksia ja alleja lenkin päälle jotta saisi jotain irti tästä treenistä. Toivottavasti huomenna menee paremmin, ajattelin kyllä mennä vasta illalla juoksemaan kun en usko että nämä aamulenkit on minua varten. Jos saisi paremmin untakin sitten.

Torstaina olisi taas suuntana sali ja voisi vaikka mennä pitkästä aikaa ryhmäliikunta tunnille kokeilemaan tuon Powerin. Voi sitten taas nauraa itselleen tunnin jälkeen jos meinaa kuolla. Ja sitten mennä tunnin jälkeen venyttelemään höyrysaunan puolelle. Tai jos ei olisi ruuhkaan niin infrapunasaunaan kirjaa lukemaan. Ei olisi sitten seuraavana päivänä paikat kipeänä kun pitäisi taas juosta.

Sadetta ja supistelevia suonia

Tosiaan eilen illalla tuli vettä taivaan täydeltä ja mietittiin jo siskon kanssa että lähteäkkö ulos ollenkaan. Äiti kurkki ikkunasta: "nyt sataa lujempaa"-"nyt ei sada"-"taas sataa", meidän seistessä valmiustilassa eteisessä. Lopulta klo21:30 päätimme uhmata luontoa ja lähteä kävelylle koirien kanssa. Viiden minuutin jälkeen housut tarrautuivat reisiin kiinni ja alkoivat valua alaspäin joka askeleella, korviin satoi ärsyttävästi pieniä pisaroita ja lippis meinasi lähteä tuulen mukaan. Ilma oli onneksi raikas ja tuuli lämmin joten ei aivan älyttömästi ärsyttänyt. Ensimmäisellä juoksuosuudella juoksin hiljalleen siskon vierellä 4:22 ja toisella osuudella 7:23. Kyllä sen huomaan miten se toisen läsnä olo auttaa. Oli todella helppoa pysyä samassa hitaassa tahdissa eikä juossut henkihieverissä. Puhumaan pystyi puuskuttamatta mikä onkin tarkoitus. Voi kun saisi kotonakin jonkun lenkkiseuraksi, paljon mukavampaa kun tuo lenkkeily on yhdessä. Viisi kilometriä lenkillemme tuli mittaa ja jälkeenpäin olo oli virkeä, mutta kyllä unikin tuli helposti noin puoli tuntia venyttelyjen jälkeen.

Tänään kävin jo klo 13 lenkillä. Iltapäivällä kun olimme menossa Äipän kanssa verenluovutukseen niin lenkki ei tulisi kysymykseen illalla. Hieman oli taas pohkeet jäykkänä eikä tuntunut yhtä helpolta kun eilen mutta se taisi vaan johtua yksinään olosta. Molemmat 4 minuutin juoksuosuudet kyllä sain juostua mutta puuskutin kyllä rapulle päästyäni. Kolmen aikaan lähdin kaupunkiin ja suunnistin Mikonkadun Intersporttiin kun Äitini oli aamulla soittanut että siellä oli adidaksen juoksukenkiä 50€ (norm. 140€) ajattelin käydä katsomassa josko vielä löytyisi kokoja. Ja olihan siellä vielä montakin paria ja omaa kokoakin löytyi. Nyt siis huomenna jalkaan uudet ihanuudet.

Kenkien oston jälkeen suuntasin Sanomatalon aulaan odottelemaan Äitiä. Siinä samalla nappasin kuvan kengistäkin. Verenluovutus nyt ei taas mennyt nappiin mutta eihän se olekaan mennyt ensimmäisten kolmen kerran jälkeen koskaan. Taas yritettiin molemmistä käsistä. Vasemmasta ei saatu edes näytepussia täyteen joten siirryyttiin kokeilemaan oikeasta kädestä. Siitä saatiin näytepussi ja 200ml jonka jälkeen virtaus hidastui liikaa ja kone alkoi piippaamaan eikä neulan liikkutelukaan auttanut joten luovutus piti keskeyttää. 

Ärsyttää kun sitä on niin vaikea minulta saada kun veriryhmänikin on tärkein O-. Joka kerta kyllä kaikkeni yritän ja onnekas olen siinä ettei neulan liikuttelu ja muu tunnu pahalta jotta hoitajat voivat kaikkensa myös yrittää. Yleensä kuitenkin saada toisesta kädestä pussi täyteen jotta veri saadaan käyttöön. Hoitaja vaan totesi että minulla on supistelevat suonet jotka välillä tuppaavat katoamaan. Yritimme myös olla mahdollisimman hiljaa jottei suoneni tajuaisi että neula on kohta tulossa mutta ei se näyttänyt auttavan. 

Ajattelin etsiä netistä josko olisi jotain keinoja tai ruokia millä verisuonet saisi parempaan kuntoon ja supistelu loppuisi. Vai olisiko kellään teistä ideoita? Mietityttää mistä tämäkin johtuu kun ensimmäiset kolme luovutus kertaa menivät todella hyvin mutta nyt joka kerta joudutaan molempiin käsiin neula tökkäämään. Ja usein monen eri henkilön jälkeen luovutus asta onnistuu. Pitäisiköhän aloittaa heidän kesken kisa: Kuka saa Sannalta täyden pussin verta? Palkintona arvokas veripussi jolla pelastaa hengen.

 Lohdutukseksi päätin hakea pakaste sushin. Minulle kelpaa vaikka rapu kyllä onkin vähän sitkeää.

Huomenna siis illalla lenkkipolulle siskon ja koirien kanssa uudet tossut jalassa. Pystyyköhän sitä hiljakseen edes juoksemaan vai rävähtääkö kuin Usain Bolt?

Kannustusta

Eilinen oli taas harmautta vaan. Pääsin ylös sohvalta lenkille vasta seitsemältä illalla. Ja silloinkin vaan sen takia kun huomasin että alkoi ensimmäistä kertaa ärsyttämään se että makoili sohvalla. Oli päästävä ulos. Tosin en sano että nyt minusta tuli himo juoksia, ei todellakaan. Mutta ainakin lenkille lähtö oli hieman helpompaa. Onneksi poikaystäväni lähti samaan aikaan kävely lenkille joten kun juoksin lenkkiä takaisin päin sain häneltä kannustavia taputuksia.

Taas tosin juoksin ensimmäisellä kerralla yli 2 minuuttia, mutta yllätyksekseni jaksoin silti toisen 2 minuuttisen helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Ei tullut enään tunnetta hapenpuuttesta joka alkoi kasvamaan paniikiksi ja tuloksena oli tietenkin oikea hapenpuute. Nytkin ihan loppu vaiheessa jo maalin nähdessäni alkoi rinnassa tuntua puristus, mutta jotenkin sain ajateltua että rauhassa nyt ja enään muutama metri niin se on ohi. Ilmeisesti se auttoi koska henki kulki loppuun asti ja jaksoin hyvin loppumatkan ripeästi kävellä kotiin.

Huomaan myös että askellus on alkanut nähtävästi toimimaan. Ensimmäisellä kerralla pohkeet olivat kuin kiveä ja penikat seuraavina päivinä aivan poissa pelistä. Nyt ensimmäisellä osuudella oikeassa jalassa alkoi penikka huutamaan mutta sain sen loppumaan kun käänsin jalkaa hieman sisäänpäin. Olin aina ajatellut että vasen jalka tuottaisi minulle juostessa vaikeuksia koska alitajuntaisesti varon sitä. Tapana kun vasemmalla nilkalla on mennä juostessa alta, eikä vikaa siihen löydy. Joten ennen pienenkin matkan jälkeen on vasen pohje huutanut hallelujaata, kun sitä on koko aika jännittänyt että kohta se menee ja sitten sattuu. Kai sitä nyt vaan sitten on hyväksynyt sen että se joko menee tai ei ja uskaltaa rentouttaa sitä. Myös penikat on nyt mukana, eivätkä huuda vastalauseita.

Ajattelin tällä viikolla Helsingissä ollessani käydä katsomassa olisiko jossain hyvässä tarjouksessa juoksukenkiä. Omat lenkkitossuni ovat kyllä ihan hyvät, mutta tuntuvat vähän isoilta joten nostan jalkoja kompastumisen pelossa melko korkealle. Ainakin stadiumissa oli viikonloppuna tarjouksessa adidaksen juoksukengät 69 € toivottavasti ovat vielä perjantaina sillä hinnalla. Värikin olisi innostava fuksia. Kun en haluaisi yli satasta kengistä maksaa kun en nyt kuitenkaan ole himo juoksijaksi alkamassa.

Olen myös miettinyt juoksuhousujen hankkimista ja takin. Ihan jotkut perus Only Playn tai H&M:n, ei siis mitään kauhean highteck juttuja. Kyllä nyt käyttämäni haglöfsin takki on ihan käypä mutta kuitenkin hieman iso ja raskas, vaikka hengittääkin todella hyvin ja pitää tuulta. Näitä olen katsellut nellystä:

 Housut Only Play 34,95€

Takki Only Play 49,95€

H&M:ltä katselemaani takkia ei tällä hetkellä ainakaan ollut enään myynnissä. Olen itse ainakin tykännyt Only Playn tuotteista, sopivat ainakin omiin tarkoituksiini hyvin salille ja jumppaan. 

Tämän päivän kävelylenkin hoidan töistä lähdettyäni. Ajattelin jäädä aikaisemmin pois bussista ja kävellä keskustaan sokokselle tekemään ruokaostokset. Kai sitä voisi siis sanoa että kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tosin täytyy myös ostaa hiusväri ja hoitoainekin kun alkaa taas punaisissa hiuksissa juurikasvu näkymään. Onneksi ei tarvitse punapikmentin (kiitos isän) takia värjätä kuin parin kuukauden välein ja värjäysten välillä väriä pidän yllä KC Professionalin color mask sävyttävällä hoitoaineella. 

Värinä käytän aina samaa sävyä swartzkopfin live sarjasta:

Tälläistä tänään huomenna taas uudet jutut...ehkä...