Siskoni varvasmurhaaja ja kohonneet leivät

Tosiaan 17.8 käytiin särkänniemessä katsastamassa uusi eläintarha. Siellähän sitten vierähtikin jonkin aikaa kun ihailtiin todella hienosti rakennettua koiramäkeä. Jopa kahvilassa oli mietitty loppuun asti teema kun listalla nimet oli muutettu sopiviksi esim. kaakaon löysi nimellä kuuma suklaati juoma. Pakkohan sitä oli ostaa koiramäki kangaskassi eväskassiksi ja magneetti tädille. Kahvilan tarjoilutkin maistuivat aamupalaksi.

Lauantai illan vietinkin yksin kun Poikaystäväni lähti tapaamaan inttikavereitansa. Päätin siis pitää herkuttelu illan ja syödä mitä vain haluan. No kaupasta kotiin päästyäni aloin katselemaan mitä tuli ostettua. Yleensä kassista löytyy pitsaa ja makeita herkkuja paljon. Nyt oli sitten ollutkin muut ajatukset päässä ja mässäily iltani koostuikin näistä:

Sunnuntaina sain sitten raahattua itseni ja Siskoni ensimmäisen kerran ravintolapäivää katsastamaan. Hieman pettymystä tuotti. Ensimmäistä paikkaa emme edes löytäneet, toisessa ei olisi pitänyt syödä kauhean suuri annos, mutta kolmas yllätti todella positiivisesti. Kyseessä oli märkäkehruunpolulle vapriikin taakse pystyyn laitettu bbg-ravintola. Tarjolla oli monta tuntia peltiämpäreissä haudutettua revittyä porsasta sämpylässä ja illemmalla olisi saanut myös ribsejä. Leipä oli hyvä aloitus päivään ja oli todella maukasta. Pojat olivat 4 aamulla tulleet paikalle ja sytyttäneet tulet kuudelta olivat saaneet lihat paistumaan ja yhdeltätoista aloittivat tarjoilun. Jälkiruuaksi yritimme metsästää muffineita mutta emme löytäneet paikkaa joten tyydyimme hyviin muurikanpohja lettuihin hämeenpuistossa.

Kotona tein ruuaksi ensimmäistä kertaa lihaperunasoselaatikkoa. Ihan tyytyväinen olin tulokseen ja tällä kertaa myös mausteet oli kunnossa. Tiistaina piti kehitellä siis jotain lakasta Poikaystävän nimipäivä kahville. Päädyin sitten valkosuklaajuustokakkuun jossa päällä oli lakkakiille, ja näin löysinkin sitten hyvän kakun meille lakka inhoajille. Kakusta tuli hyvä ja lakkakaan ei päällä maistunut oikeastaan yhtään. Ja nyt koristaa myös olohuonetta taas raikkaat auringonkukat.

Syksyä odotellessa sain kahdet uudet ihanat kumisaappaatkin. Olen viime syksystä lähtien himoinnut kiilakorollisia kumisaappaita kun sellaiset näin yhteishyvä lehdessä mutta sitten en niitä kerinnyt itselleni hankkimaan. Nyt sain sitten itselleni jopa kahdet erilaiset kun ihana Äippä suostui lähtemään katsastamaan Helsingissä Itiksen anttilasta minulle oikean kokoisia saappaita. Samalla hän muisti että työkaverinsa oli töissä juuri esitellyt nilkkurimallisia kiilakorkokumisaappaita jotka oli tarjoustalosta ja samalla sitten kävi ne minulle kipaisemassa. Tottakai luovuin myös kahdesta parista vanhoja kumisaappaita ja nehän sitten noepasti menivätkin kun facebookissa niitä kavereille tarjosin.

25.8 sunnuntaina saatettiin Siskon kanssa Äippä linja-autoasemalle matkalle kohti kotia ja päätettiin sitten kävellä kotiin kaupungista kun oli niin hieno ilmakin. Tosin jalassa olevat kengät eivät osoittautuneet hyväksi kenkä valinnaksi 8 kilometrin kävelylle joten illalla hemmottelin jalkojani yrttikylvyllä.

Haudutin kattilassa 20 minuuttia noin litrassa vettä kolmea eri kuivattua yrttiä. Kaapista löytyi tällä kertaa fenkolia, timjamia ja rosmariinia. Sitten kaadoin siivilän läpi veden suureen astiaan ja lisäsin sen verran lämmintä ja kylmää vettä että vesi ulottui nilkkoihin ja siihen kykeni laittamaan jalkansa, loraus oliiviöljyä ja hunajaa vielä sekaan. Sitten lilluttelin jalkojani vedessä ja nautin kupillisen mandariiniteetä. Lopuksi vielä hieroin jalkoihin reilusti kovettumia pehmentävää jalkarasvaa. Kaiken olisi tietenkin kruunannut se että Poikaystäväni olisi hieronut jalkojani mutta ei kaikkea voi saada.

Maanantaina nyt sitten alkoi tehdä kauheasti mieli amerikkalaisia pannukakkuja pitkästä aikaa ja niitähän oli sitten tehtävä.

Hain myös postista uuden H&M paketin ja sieltä sitten löytyi nini ihanat "juoksu" -housut ja -huppari että tuli heti todella sporttinen olo ja halu lähteä juoksemaan. No juoksu kuitenkin vaihtui ihan vain pitkään kävelylenkkiin Siskon ja koirien kanssa.

Samana päivänä eksyin H&Mlle hakemaan laukun ja ihanat kirkkaan pinkit nahkahanskat. Tätä laukkua olen himoinnut jo jonkin aikaa kun se pysyy kätevästi kädessä ilman että tarvitsee kunnolla pitää kiinni ja samalla saa rystysten päälle hienon korun.

Torstaina sain katsella töissä illalla hienoa ilotulitusta kun juhlittiin uuden mediapolis-kampuksen "avajaisia". Nyt on ihanaa mennä töihin kun on hieno uutuutta kiiltävä aula meillä.
Kuun vikana lauantaina oli sitten taas firman pippalot ja tällä kertaa päädyin (remppamiesten avustuksella) kleopatramaiseen asukokonaisuuteen.

Sunnuntai ei sitten mennytkään niin hyvin. Joudun jo vakavasti harkitsemaan luopumista Siskoni seurasta kun varpaani ovat aina vaarassa hänen seurassaan. Ensin lähtee pala kynnestä kauppakorien takia ja nyt hänen ulko-ovensa päätti viedä varpaani päästä suuren ihopalasen ja tahrin sukkani vereen ennen haavan huomaamista.

Sunnuntai oli myös ensimmäinen yö pitkästä yksinäisestä viikosta jonka jouduin viettämään yksin nukkuen. Poikaystäväni lähti joka vuotiselle vaellusreissullen ystävänsä kanssa. Viikolla sitten tein itselleni lohdutukseksi yhtä bravuureistani: vana tallinna cream juustokakkua. Nyt täytyy käydä ostamassa taas uusi pullo vana tallinnaa.
 Tänä vuonna reissaajien  matka oli suuntautunut kohti pohjois Ruotsia.  Matkaa oli kertynyt 90 kilometriä noin 4 päivän aikana. Paikka ei kuitenkaan ollut yhtä hieno kuin viime vuonna Norjassa ja ihmisiäkin oli kuulemma ollut liikaa. Viime perjantaina hän sitten onneksi saapui kotiin ehjänä. Lauantaina aamulla tein sitten kotiin palaajalle runsaan aamiaisen lohdutukseksi arkeen palaamisesta.

Eilen innostuin taas kokkamaan ja vietinkin useamman tunnin keittiössä. Leivoin mahtavaa kolmen viljan leipää ensimmäistä kertaa ja tällä kertaa leipä onnistui aivan täydellisesti. Leivän kanssa tein itselleni vuohenjuusto-tomaattikeittoa josta tuli myös maukasta ja oli pakko kyllä laittaa facebookissa itsekehu haisemaan kun dippasin leipää keittoon ja maku oli taivaallinen. Yleensä en leivän ja pullan leipomisessa onnistu hyvin joten sitä täytyy aina hehkuttaa kun ne onnistuvat näinkin täydellisesti. Yksi leipä me sitten Poikaystävän kanssa jo tuhottiinkin illalla. Tein myös baskilaistakanaa ruuaksi. Leipä ja kana reseptit löysin vanhoista varmaan 70-luvulta peräisin olevista reseptikorteista jotka otin talteen Äipältä kun hän oli niitä pois heittämässä vuosia sitten.

Tällä viikolla alkaakin sitten syksyn jumpat. Päätimme mennä Siskoni kanssa työväenopiston ja ahjolan järjestämiin jumppiin jotka olen todennut hyviksi. Maanantaisin käymme annalan koululla ja keskiviikkoisin kaujärven vapaa-aikatalolla. Mitäköhän tästäkin sitten tulee. Kuntoilu on jäänyt koko kesän vähemmälle. Nyt olen käynyt Siskon ja koirien kanssa kävelyllä mutta vaikka matkat ovatkin aina pitkiä niin eihän se nyt niin kunnon päälle ota. Huomenna voi sitten olla paikat kipeänä. Toivottavasti tästä taas saa itseään niskasta kiinni. Siskoni kyllä kauheasti puhui josko ensi keväänä juostaisiin koko likkojen lenkin pitkä matka. Tiedä taas tuleeko siitä mitään mutta yritetään. Josko alkaisin taas enemmän puhelemaan tästä liikkumisesta ja jos vaikka joistain tuloksista saisi kertoilla ennen joulua.

Tällä viikolla täytyy kyllä taas joku ilta istua koneen ääreen ja päivittää resepti sivulle uudet ihanat reseptit joita olen kokeillut kuukauden aikana. Viime viikolla siihen olisi tietenkin ollut aikaa kun ei Poikaystävä ollut kotona konetta valtaamassa, mutta koko viikon aikana avasin koneen vain kerran maksaakseni laskut.

Pari viikkoa sitten kun Äippä oli kyläilemässä täällä päätimme käydä taas verenluovutuksessa. Mutta eihän se taas mennyt niinkuin piti tai no aika paljon huonommin se menikin kun yleensä. Meinaan tähän loppui tämän neidin verenluovutukset. Anteeksi vaan mutta tästä leidistä ei enänä hätävertä irti saa. Hemoglobiini oli niin alhainen että käskettiin käymään lääkärissä ja siellähän sitten selvisi että pientä rauta-anemiaahan tästä kropasta löytyy. Nyt selvitellään mistä se johtuu ja rautaa vedetään naamaan pari kuukautta ja käydään uudestaan testeissä. Vaikka rautakuuri auttaisikin ja arvot tasapainoittuu on kuulemma kuitenkin verenluovutus jutut loppu. Todella harmin paikka, minussa kun virtaa tuo paljon tarvittu O- veri jota hätävereksikin siis kutsutaan. Ainut verityyppi joka sopii kaikille. Olisin siis mielelläni vakiluovuttaja ollut ja auttanut/pelastanut näin monta henkeä.

En tainnutkaan viime kerralla mainita että kävimme testaamassa Nooran kanssa kulma konditorian ja voin lämmöllä suositella. Hampurilaiset olivat ainakin todella hyvät ja aijon jatkossakin käydä maistelemassa muita ruokia. Yksi lauantai jo pääsin ohjaamaan ulkopaikkakuntalaiset leidit kulmaan iltapalalle. Kulma konditoriahan on auki 22 asti, keittiö varmaan suljetaan joko 45 minuuttia tai 30 minuuttia ennen sulkemista.

Hajuvesikuoharia ja catwoman kaahailua

No niin nyt on sitten kesälomaa vietelty 2,5 viikkoa. Ajattelin etten viikon jälkeen viitsi kirjoitella kun ei kauheasti ollut tapahtumaa ja nyt sitten huomasin että onkin niin paljon kirjoitettavaa etten tiedä muistanko kaikkea. Aloitetaan nyt vaikka siitä että ekalla lomaviikolla ei tullut paljon juoksenneltua tai muuten liikuttua (=ei yhtään), mutta onneks seuraavalla viikolla olin Helsingissä niin tuli kolmena iltana lähdettyä lenkille Siskon ja koirien kanssa. Nyt pitäis saada itseään taas niskasta kiinni ja lähteä ulos. Jotenkin vaan tuntui että ilmakin oli niin kuuma ja ahdistava vielä klo 22 illalla eikä enään sitten jaksanut lähteä mihinkään. Ensimmäisellä viikolla siis makoilin rannalla ja parvekkeella aurinkoa ottaen ja kirjoja lukien. Aamiainen sentään pysyi terveellisenä (Perunalimppua ja vesimeloonia). Ja lounaaksi tein laiskuuttani arjen kurmeeta eli rainbow pakaste kasvisosekeittoa johon lorautin ruokakermaa täyteläisyyttä tuomaan ja rapeiksi paistettuja pekonikuutioita.

 

Torstaina sitten Poikaystäväni yllätti minut ja töistä tullessaan kysyi haluanko lähteä hänen kanssaan moottoripyörä ajelulle. Vielä edellispäivänä olin kysellyt milloin pääsisin kyytiin mutta nyt en enään ollutkaan niin varma. Kokemukseni pyörän kyydissä olosta kun ovat Isomummon pihatieltä pappatunturista ja hotellin pihan ympäri ison matkapyörän kyydissä ja ikää taisi olla 7v. Kun poikaystäväni sitten lähti hakemaan minulle ajotakkia ja kypärää hyperventiloin kotona yksinäni. Jalat kantoivat onneksi portaat alas pyörälle ja kyytiinkin pääsin. Ja kun se pyörä hyrähti käyntiin oli kuin olisin tullut kotiin. Tuntui jotenkin niin luonnolliselta istua siiinä takana poikaystävään nojaten. Ensin ajattelin että kiedon käteni hänen ympärilleen ja puristan niin ettei henki kulje mutta helpommalta tuntui pitää takaa kahvasta kiinni toisella kädellä ja toinen lepäsi reidellä. Ja vauhti oli niin parasta. Moottoritietä "kiidettiin" takaisin kotiin valkeakoskelta asti. Tunsin oloni vahvaksi ja uskoin näyttäväni tältä pyörän selässä:

Totuus oli varmasti aivan toinen. 

Seuraavana päivänä mentiinkin sitten eri pyörällä Poikaystäväni serkun 6-vuotis päiviä juhlimaan. 

Seuraavan viikon maanantaina meninkin aamutuimaan ( klo9:00) auttamaan ystävääni Annaa pystyttämään pientä lasinäyttelyänsä Metson kirjastoon. Ja kyllä hienoa jälkeä tuli, heti meinasin varastaakkin pari lasityötä. Kyseessä siis Annan opinnäytetyö viime joulukuulta kun hän valmistui Nuutajärven lasikoulusta. Näyttely on siitä erikoinen että tälläisiä töitä ei ole ennen tehty. Anna teki siis yhteistyötä koulun lasten kanssa jotka piirsivät hänelle keksimistään eläimistä kuvia. Näistä Anna valitsi muutaman ja teki niistä lasieläimiä. Tälläistä yhteistyötä lasten kanssa ei ole siis aikaisemmin Suomessa tehty ja olen iloinen että voin mainostaa ystäväni näyttelyä täällä blogissani. Näyttely on pystyssä koko kesäkuun Metson kirjaston lastenosastolla. 

Kotiin päästyäni valmistin vielä pikaisesti poikaystävälleni kanasalaattia ruuaksi ennen kuin pakkasin ja suuntasin bussilla kohti Helsinkiä. Matkalle otin tietenkin mukaan kirsikoita jotka laitoin kuuman päivän takia ennen lähtöä tunniksi pakkaseen jotta bussissa minulla olisi ihania kohmeisia kirsikoita.

Helsingissä olin siis alkuviikon torstaihin asti. Tiistaina kävelimme illalla lenkillä viljelyspalstoille ja saatiin ihanilta rouvilta raparperia, jotta sain tehtyä keskiviikkona maukasta raparperikakkua. Kakku on siinäkin mielessä hyvä että se tehdään mantelijauhoista joten on gluteiiniton. Ja ah niin hyvää.

 

Ja tietenkin se nautitaan vaniljakastikkeen kera. Sain raparperia sen verran että tein niistä myös kiisseliä. Kotiin asti ei kakkua riittänyt kun Isäni ihastui siihen niin paljon.

Kotiin päästyäni iski inspiraatio kun olin edellisellä viikolla hakenut postista sovitusnuken ja päätin testata minkälaisen maksimekon tekisin jo alkuvuodesta ostamistani kankaista. Tälläistä sitten sain aikaan. Vielä en saanut ommeltua mekkoa koska päätin purkaa sen tänä maanantaina ja alkaa tekemään iltamekkoa Siskoni häihin. Yläosan siitä sainkin jo muotoiltua ja valmistettua. Helma tuottaa vielä vähän mietintää että mihin malliin sitä päätyy.

Lauantaina Äiti tulikin perässä Helsingistä ja kävimme syömässä Rouheassa ravintola Roastissa. Ruoka oli tälläkin kertaa hyvää. Minä valitsin kanaa ja Äiti kalaa. Ihanaa oli huomata että annoksiin ei oltu tungettu "pakollisina" tuntuvia perunoita. 

Ja Äidin annoksessa pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni myös kampasimpukkaa. No olihan se aikas mautonta ja suu tuntuma oli hieman outoa mutta en sitä heti tyrmännyt. Eli voin vielä joskus uudelleenkin maistaa. Ruokailun jälkeen koukkasimme Alkon kautta ja siirryimme kuninkaalliseen kotiini seuraamaan Prinsessa Madeleinen häitä. Ja ai kauhee mikä mekko! Kuin joku 80-luvun helmalakana! Mutta kuten ystäväni Anna sanoi että Vickan edusti kyllä taas niin kauniina. Päätimme kokeilla kilistelyyn jotain uutta kuoharia ja päädyimme Alkon uutuuteen. Ja juu, ei tarvitse ostaa enään ikinä. En suosittele kenellekään. Ellet sitten pidä saippuan/hajuveden makuisista juomista. Joten päädyimme myös kokeilemaan juoman lantraamista jotta saisimme sen paremmin alas. Keksimämme vaihtoehdot eivät parantaneet juoman makua. 

Seuraavana päivänä Äiti teki vielä ruuaksi jokirapurisottoa. Maukasta oli.

Kuvassa näkyykin uusi ihana parvekkeen pöytänikin jonka Äiti tilasi Ellokselta. Sain sen hienosti raahattua mukanani bussissa Helsingistä kotiin. Eilen Poikaystäväni vei minut vihdoin Plantageniin käymään jotta sain tämän kesän kukkaistutuksetkin parvekkeelle. Tämä kesä on sitten viimeinen kesä kun koitan kirsikkatomaatin kasvattamista. Ja nyt on sitten parvekekkin rottinkintuolia vaille valmis. Kohta voin pitää oman paratiisini avajaisia. 

 

Tässä parempaa kuvaa pöydästä. Kyseessä siis iso tarjotin pöytä jonka saa nopeasti taitettua kasaan kun tarvitsee lisää tilaa.

 Istutuksiin tänä kesänä valitsin isoon ruukkuun auringonkukan seuraksi tulilatvoja. 

Myös jukkapalmu sai uuden isomman ruukun. Ja aika jo olikin, juuret olivat kasvaneet niin tiukkaan että jouduin saksilla hieman tökkimään niiden väliin jotta saisivat ilmaa taas.

 Yritän myös saada kasvamaan kaupasta ostamani salaatin joten laitoin sen pieneen "kasvihuoneeseen" eli isoon lyhtyyn. Tästä en kyllä usko tulevan enään mitään, mutta kokeillaan.

 

 Ikkunalaudalle laitoin siis pelargonioita, laventelia, kirsikkatomaatit ja toisen kaupasta ostetun ruukkusalaatin joka onkin sitten kasvanut hyvin. 

 Tänään vielä väsäsin itselleni pikaisesti "tikkikangas" kynnet. Ei niistä nyt niin kauhean siistit tulleet mutta eipä haittaa. Tässä sitä taas oli jotain. Kauheasti taas kuvia tuli. Ensiviikolla kyllä sitten otankin taas alkuviikosta itseäni niskasta kiinni ja suuntaan salille ja lenkille kun sitten se juhannuskin koittaa. Mitäköhän siitäkin taas tulee. Vielä ei ole edes tiedossa mihin ollaan menossa. Seuraavan kerran kirjoittelen sitten juhannuksen jälkeen kun on töihin paluukin sitten kunnolla. Katsotaan siis silloin miten juhannuksesta on selvitty tai onko selvitty ollenkaan. Siinäpä vasta arvoitus...

Niin ja vielä pitäisi oppia miten saisin tähän blogiin toisen "väilehden" johon voisin laittaa tekemieni ruokien ohjeet jos joku niitä haluaa.

Sisäliikkaa ja sluibailua

Eilinen ei kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Aamulla taas kerran harmaus peitti koko taivaan ja lenkkifiilikset oli alhaalla. Ja koko päivä olisi käytettävissä. Ajatuksissa oli mennä salille iltapäivästä, mutta aamun aikana ei kuitenkaan innostus iskenyt. Yhden aikaan lähdin kaupungille auttamaan ystävääni. Hän pitää lasi näyttelyn kesäkuussa ja tarvitsi nyt kuvan näyttelyjulisteeseensa. Kun valmistauduin lähtöön palloilin vielä salille menemisen ja löhöilyn välillä. Lopulta päädyin löhöilyyn ja ai että kun harmitti ulos päästyäni.

Bussipysäkille päästyäni raikas ilma olikin saanut minuun sen verran puhtia ja innostusta että olisin sittenkin halunnut lähteä salille, no nyt on enään myöhäistä juosta hakemaan salikamppeita. Aurinkokin alkoi pilvi verhon takaa kurkkimaan. Päätin siinä sitten että lähden lenkille kun pääsen kaupungilta kotiin. Kävimme ottamassa kuvia julisteeseen ja saimmekin muutaman käyttökelpoisen kuvan, samaan syssyyn saatiin kerrottua Aamulehden toimittajalle tulevasta näyttelystä, jos hän vaikka olisi kiinnostunut tekemään siitä pienen jutun. Kuvausten jälkeen päädyttiinkin sitten yhdille ja siitä vielä kahville ja kakulle. Noo kyllä mä vielä sinne lenkille kerkiän...

Neljän jälkeen pääsin takaisin kotiin ja hetken sohvalla maattuani päätin nostaa perseeni ylös ja lähteä ulos. No tuliko siitä sitten mitään?!? Ei todellakaan. Tuuli oli yltynyt sen asteiseksi että se riepotteli meikäläistä joka suuntaan ja jo kävely oli työn takana. Päätin siis pian kääntyä takaisin ja siirtyä sisäliikuntaan niin kuin alun perin olin suunnitellut. En tosin jaksanut enään lähteä kaupungin toiselle puolelle salille joten pidin kuntopiirin kotona. Meillä on olohuoneessa nyt kuntopyörä kun Herralla meni alku vuodesta polvi rikki laskettelun yhteydessä ja kuntous on käynnissä.

Hyppäsin siis pyörän selkään ja poljin puoli tuntia katselle Gordon Ramseyn kokkailuja. Sen jälkeen tein 100 vatsalihasta eri tyyleillä, 25 kerrallaan, ja välissä käsipainoilla yritin saada näitä naisten niin rakastamia alleja poistumaan. Lopuksi vielä kyykkyjä jotta pakarat pysyy kunnossa ja kai siinä pari punnerrustakin meni. On se kyllä noloa kun saa enään juuri ja juuri kolme miesten punnerrusta. Intin loppussa niitä meni kuitenkin 10. Venyttelyjen lopuksi sain taas vihdoin varpaista kiinni kunnolla. Se kun ei ole minulta onnistunut sitten vauvaiän. Illalla piti vielä tyhjä aivoisena saada pakattua kamat loppuviikon Helsingin reissua varten. ja kun piti yrittää jättää laukkuun tilaakin jotta voi taas tyhjentää Äidin pakastinta. Ja mukaan piti mahduttaa lenkkivaatteet ja bilevaatteet jos vaikka sitä johonkin lähtee. Ja vain yhdet korkkarit mukaan!!! Miten minä voisin jo torstaina päättää mitä tekee mieli laittaa baariin lauantaina. Otin loppujen lopuksi 2 yläosaa ja 2 alaosaa mukaan. Niillä täytyy pärjätä tai käydä sitten siskon kaapilla tai kaupassa ale myynnissä. Korkokengätkin valikoitui kun olin istunut puoli tuntia kenkäkaappini edessä.

Tänään pitäisi sitten lähteä lenkille ja eiköhän täällä Helsingissä tule vettä kuin Esterin P*****stä. Mutta nyt on vaan mentävä, muuten tästä ei tule mitään. Ei se ole kuin puoli tuntia ja vettä se vaan on. En tosin taida saada siskosta ja hänen koiristaan lenkkiseuraa. Tosin voisin kyllä ottaa isomman koiran mukaani, sitä kun ei pieni vesi sade haittaa niin kuin pientä Diiva Almaa.