Huh..Nyt on kyllä niin pitkä aika edellisestä kirjoituksesta että ihan hävettää. Tai no enemmän ehkä mietittyttää miksi siitä on niin pitkä aika. Jotenkin vaan tuntui että kun kesä loppui niin kaikki tekeminenkin loppui, vaikka aivan samalla lailla olen kaikkialla pyörinyt ja Nooran kanssa syömässä käynyt. Nyt sitten pitäisi miettiä mitä kaikkea kirjoittaa. Taidan kirjoittaa vaan joulukuun ja tammikuun jutuista kun ei sitä enään muista mitä aikaisemmin on tapahtunut. Täytyy myös ottaa niskasta kiinni ja laittaa niitä reseptejä tulemaan. Paljon kun olen kaikkea uutta kokeillut.
Joulukuu
Alkukuusta sain kutsun sähköpostiin Glo hair- kampaamon asiakasiltaan ja päätin ottaa mukaani Siskoni, hänellä kun oli seuraavana päivänä synttäri. Illassa sai hienon meikin, kampauksen ja kynsien lakkauksen 20 €. Varasin myös tammikuulle ajan kauan haaveilemaani permanenttia varten, kun siitä saisi 20 % alennusta. Ajan varasin tietenkin "luotto"kampaajalleni Hanna Lehikoiselle. Jonka työhön olen ollut joka kerta todella tyytyväinen. Eikä permanenttikaan ollut pettymys. Nyt ei tarvitse pitää hiuksia kiinni eikä ainakaan ole littanat ja latistuneet hiukset edes parin päivän päästä. Samalla kun tammikuussa kävin permanentin ottamassa sain Glo gaalaan avec lipun. Sinne päätin kutsua ystäväni Annan.
Asiakasillan huono puoli oli siinä että emme sitten lähteneetkään Siskoni kanssa ulos illalla joten istuin kotona viinilasin kanssa hienot meikit ja kampaus päässä.
Joulu vietettiin poikaystäväni vanhempien luona. Joulua viettämässä oli myös vieras Kroatiasta joten oli hauska kuulla miten jouluruuat maistuivat ulkomaalaiselle. Graavilohi ja lasimestarin silli olivat suurta herkkua. Lanttulaatikko muistutti jotain lapsuudesta mutta ei muistanut mitä. Röllistä Kroatialainen vieraamme ei pitänyt yhtään. Hänen mielestään se oli tyhmin lasten ohjelma jonka hän on ikinä nähnyt. Selitimme että tätä ohjelmaa jokainen suomalainen lapsi on katsonut, jotkut peloissaan jotkut innolla. Ja että sama näytteijä on näytellyt rölliä jo yli 20 vuotta.
Joulun jälkeen Poikaystäväni lähti ylläkselle viikoksi laskettelemaan ja näin ollen jouduin viettämään uuden vuoden yksin. Olin jo varautunut herkkuarsenaalilla ja viinipullolla lötköttelemään sohvalla ja katsomaan netflixistä elokuvia yötä myöten mutta onneksi sain kipinän ja kysyin on Pojat lähdössä ulos ja saisiko tulla mukaan. Ja niinpä sitten pääsin katsomaan niin paljon hehkutettua Tampereen ilotulitusta joka oli suuri pettymys. Kotiin pääsin siinä puoli viiden aikaan kun jouduin kävelemään pitkän matkan toisen bussin reitin varrelta kun ei oma bussi olisi mennyt vielä tuntiin. Onneksi yksi Pojista ritallisesti saattoi minut kotiin asti.
Tammikuu
10. päivä otin siis sitten permanentin. Ja siitä tuli ihana.
Synttäripäivän olin aamun töissä ja illalla sitten kotona nautin hyvästä ruuasta ja hieronnasta.
Nyt olen myös tehnyt itselleni kaksi haastetta. Toisen huhtikuuhun mennessä ja toisen koko vuodeksi. Tämä huhtikuun haastehan nyt on tietenkin luonnollisesti tämä joka vuotinen bikini kuntoon haaste. itse tein siitä tällä kertaa hieman pitävämmän ja laadin kirjallisen sopimuksen jossa on tarkkaan lueteltu haasteen tavoitteet ja rangaistukset. Esim jos herkuttelee liikaa joutuu maksamaan 5€ sakon per herkku. Tähän asti olen toistaiseksi pysynyt ruodussa. Muutaman kerran on meinannut töissä illalla sortua mutta onneksi silloin juuri ei ole kahvilassa ollut mitään hyvää pullaa myynnissä. Ensi viikolla aloitan kuntoilun joka kuuluu myös sopimukseen. Kuntoo yritän päästä, kyllä ostostv:stä, tilaamaallani kunto-ohjelmalla. Kyseessä on TapouT XT ohjelma. Ainakin mainoksen ja youtubesta katsottujen käyttäjien videoiden perusteella kyseessä ihan hyvä ohjelma ja mainoksessakin taotaan sitä että töitä täytyy tehdä. Tähän ei riitä mikään 3 minuuttia päivässä 2 viikon ajan. Ohjelma kestää 90 päivää, 6 päivää viikossa tehdään erilaisia ohjelmia yhden reenin pituus on noin 40-60 minuuttia.
Muutoksia teen siis myös ruokapuolella ja siitä tuleekin haastavaa kun on pakko alkaa syömään säännöllisemmin. Teen vielä erikseen tästä haasteesta jutun ja päivitän joka päivä ensi viikosta lähtien miten menee ruokailun ja kuntoilun suhteen.
Toinen haaste joka on koko vuodelle on Agatha 2014- haaste. Aijon siis lukea kaikki Agatha Christien romaanit. Jotta saisin kaikki luettua se tarkoittaisi noin 2-3 kirjaa viikossa. Tuohon sivuun tein listan johon laitan aina kirjan ja päivämäärän kun saan luettua. Siskoni tietenkin heti ehdotti että katsot vaan kaikki Herculet Poirtin ja Marplen sarjojen jaksot. Olenhan minä ne kaikki jo oikeastaan nähnyt mutta jotenkin tuntuu siltä että Agathan kirjat pitää lukea joskus edes kerran elämässä. Tänään sain luettua aamulla bussissa loppuun ensimmäisen kirjan. Meinasin ensin lukea kaikki julkaisujärjestyksessä, mutta kirjastosta löytyy niin huonosti noita ensimmäisiä. Joiduin varaamaan niitä sastamalan ja kangasalan kirjastoista. Kotiin hamstrasin jo 6 kirjaa. Nyt tulee sitten joka päiväiset bussi matkatkin kulutettua paremmin kuin ulos ikkunasta zombina tuijottaen.
16.1 pääsin Helsinkiin juhlimaan Iskän kanssa Pro 2014-gaalaan. Kyseessä on ravintola-alan "oscarit". Voittoa ei tullut omassa kategoriassa mutta todella suureksi ja aivan mahtavaksi yllätykseksi Iskä voitti koko gaalan parhaan palkinnon siis lehdistön palkinnon. Kaikista 36 finalistista lehdistö valitsi suosikkinsa ja yksi asiakaspalaute nousi ylitse muiden ja se tuli Iskän asiakkaalta Espoon poliisivankilasta. "– Pidätettynä ollut kansalainen nimittäin kertoi saaneensa Euroopan parasta vankilaruokaa. Eikö tämä yksittäinen palaute ole jo Pro-palkinnon arvoinen, Tanttu hehkutti."
Tässä linkki juttuun:
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/275228-espoon-poliisitalon-kokille-kunniaa-%E2%80%93-%E2%80%9Deuroopan-parasta-vankilaruokaa%E2%80%9D
Tässä myös toinen juttu.
Alku illasta sovimmekin Duudson Jukan kanssa että Iskälle se palkinto menee.
http://www.ruokatieto.fi/uutiset/parrasvaloissa-palveluhenkisia-ravintolan-ammattilaisia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoite. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoite. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Siskoni varvasmurhaaja ja kohonneet leivät
Tosiaan 17.8 käytiin särkänniemessä katsastamassa uusi eläintarha. Siellähän sitten vierähtikin jonkin aikaa kun ihailtiin todella hienosti rakennettua koiramäkeä. Jopa kahvilassa oli mietitty loppuun asti teema kun listalla nimet oli muutettu sopiviksi esim. kaakaon löysi nimellä kuuma suklaati juoma. Pakkohan sitä oli ostaa koiramäki kangaskassi eväskassiksi ja magneetti tädille. Kahvilan tarjoilutkin maistuivat aamupalaksi.
Lauantai illan vietinkin yksin kun Poikaystäväni lähti tapaamaan inttikavereitansa. Päätin siis pitää herkuttelu illan ja syödä mitä vain haluan. No kaupasta kotiin päästyäni aloin katselemaan mitä tuli ostettua. Yleensä kassista löytyy pitsaa ja makeita herkkuja paljon. Nyt oli sitten ollutkin muut ajatukset päässä ja mässäily iltani koostuikin näistä:
Sunnuntaina sain sitten raahattua itseni ja Siskoni ensimmäisen kerran ravintolapäivää katsastamaan. Hieman pettymystä tuotti. Ensimmäistä paikkaa emme edes löytäneet, toisessa ei olisi pitänyt syödä kauhean suuri annos, mutta kolmas yllätti todella positiivisesti. Kyseessä oli märkäkehruunpolulle vapriikin taakse pystyyn laitettu bbg-ravintola. Tarjolla oli monta tuntia peltiämpäreissä haudutettua revittyä porsasta sämpylässä ja illemmalla olisi saanut myös ribsejä. Leipä oli hyvä aloitus päivään ja oli todella maukasta. Pojat olivat 4 aamulla tulleet paikalle ja sytyttäneet tulet kuudelta olivat saaneet lihat paistumaan ja yhdeltätoista aloittivat tarjoilun. Jälkiruuaksi yritimme metsästää muffineita mutta emme löytäneet paikkaa joten tyydyimme hyviin muurikanpohja lettuihin hämeenpuistossa.
Kotona tein ruuaksi ensimmäistä kertaa lihaperunasoselaatikkoa. Ihan tyytyväinen olin tulokseen ja tällä kertaa myös mausteet oli kunnossa. Tiistaina piti kehitellä siis jotain lakasta Poikaystävän nimipäivä kahville. Päädyin sitten valkosuklaajuustokakkuun jossa päällä oli lakkakiille, ja näin löysinkin sitten hyvän kakun meille lakka inhoajille. Kakusta tuli hyvä ja lakkakaan ei päällä maistunut oikeastaan yhtään. Ja nyt koristaa myös olohuonetta taas raikkaat auringonkukat.
Syksyä odotellessa sain kahdet uudet ihanat kumisaappaatkin. Olen viime syksystä lähtien himoinnut kiilakorollisia kumisaappaita kun sellaiset näin yhteishyvä lehdessä mutta sitten en niitä kerinnyt itselleni hankkimaan. Nyt sain sitten itselleni jopa kahdet erilaiset kun ihana Äippä suostui lähtemään katsastamaan Helsingissä Itiksen anttilasta minulle oikean kokoisia saappaita. Samalla hän muisti että työkaverinsa oli töissä juuri esitellyt nilkkurimallisia kiilakorkokumisaappaita jotka oli tarjoustalosta ja samalla sitten kävi ne minulle kipaisemassa. Tottakai luovuin myös kahdesta parista vanhoja kumisaappaita ja nehän sitten noepasti menivätkin kun facebookissa niitä kavereille tarjosin.
25.8 sunnuntaina saatettiin Siskon kanssa Äippä linja-autoasemalle matkalle kohti kotia ja päätettiin sitten kävellä kotiin kaupungista kun oli niin hieno ilmakin. Tosin jalassa olevat kengät eivät osoittautuneet hyväksi kenkä valinnaksi 8 kilometrin kävelylle joten illalla hemmottelin jalkojani yrttikylvyllä.
Haudutin kattilassa 20 minuuttia noin litrassa vettä kolmea eri kuivattua yrttiä. Kaapista löytyi tällä kertaa fenkolia, timjamia ja rosmariinia. Sitten kaadoin siivilän läpi veden suureen astiaan ja lisäsin sen verran lämmintä ja kylmää vettä että vesi ulottui nilkkoihin ja siihen kykeni laittamaan jalkansa, loraus oliiviöljyä ja hunajaa vielä sekaan. Sitten lilluttelin jalkojani vedessä ja nautin kupillisen mandariiniteetä. Lopuksi vielä hieroin jalkoihin reilusti kovettumia pehmentävää jalkarasvaa. Kaiken olisi tietenkin kruunannut se että Poikaystäväni olisi hieronut jalkojani mutta ei kaikkea voi saada.
Maanantaina nyt sitten alkoi tehdä kauheasti mieli amerikkalaisia pannukakkuja pitkästä aikaa ja niitähän oli sitten tehtävä.
Hain myös postista uuden H&M paketin ja sieltä sitten löytyi nini ihanat "juoksu" -housut ja -huppari että tuli heti todella sporttinen olo ja halu lähteä juoksemaan. No juoksu kuitenkin vaihtui ihan vain pitkään kävelylenkkiin Siskon ja koirien kanssa.
Torstaina sain katsella töissä illalla hienoa ilotulitusta kun juhlittiin uuden mediapolis-kampuksen "avajaisia". Nyt on ihanaa mennä töihin kun on hieno uutuutta kiiltävä aula meillä.
Kuun vikana lauantaina oli sitten taas firman pippalot ja tällä kertaa päädyin (remppamiesten avustuksella) kleopatramaiseen asukokonaisuuteen.
Sunnuntai ei sitten mennytkään niin hyvin. Joudun jo vakavasti harkitsemaan luopumista Siskoni seurasta kun varpaani ovat aina vaarassa hänen seurassaan. Ensin lähtee pala kynnestä kauppakorien takia ja nyt hänen ulko-ovensa päätti viedä varpaani päästä suuren ihopalasen ja tahrin sukkani vereen ennen haavan huomaamista.
Sunnuntai oli myös ensimmäinen yö pitkästä yksinäisestä viikosta jonka jouduin viettämään yksin nukkuen. Poikaystäväni lähti joka vuotiselle vaellusreissullen ystävänsä kanssa. Viikolla sitten tein itselleni lohdutukseksi yhtä bravuureistani: vana tallinna cream juustokakkua. Nyt täytyy käydä ostamassa taas uusi pullo vana tallinnaa.
Tänä vuonna reissaajien matka oli suuntautunut kohti pohjois Ruotsia. Matkaa oli kertynyt 90 kilometriä noin 4 päivän aikana. Paikka ei kuitenkaan ollut yhtä hieno kuin viime vuonna Norjassa ja ihmisiäkin oli kuulemma ollut liikaa. Viime perjantaina hän sitten onneksi saapui kotiin ehjänä. Lauantaina aamulla tein sitten kotiin palaajalle runsaan aamiaisen lohdutukseksi arkeen palaamisesta.
Eilen innostuin taas kokkamaan ja vietinkin useamman tunnin keittiössä. Leivoin mahtavaa kolmen viljan leipää ensimmäistä kertaa ja tällä kertaa leipä onnistui aivan täydellisesti. Leivän kanssa tein itselleni vuohenjuusto-tomaattikeittoa josta tuli myös maukasta ja oli pakko kyllä laittaa facebookissa itsekehu haisemaan kun dippasin leipää keittoon ja maku oli taivaallinen. Yleensä en leivän ja pullan leipomisessa onnistu hyvin joten sitä täytyy aina hehkuttaa kun ne onnistuvat näinkin täydellisesti. Yksi leipä me sitten Poikaystävän kanssa jo tuhottiinkin illalla. Tein myös baskilaistakanaa ruuaksi. Leipä ja kana reseptit löysin vanhoista varmaan 70-luvulta peräisin olevista reseptikorteista jotka otin talteen Äipältä kun hän oli niitä pois heittämässä vuosia sitten.
Tällä viikolla alkaakin sitten syksyn jumpat. Päätimme mennä Siskoni kanssa työväenopiston ja ahjolan järjestämiin jumppiin jotka olen todennut hyviksi. Maanantaisin käymme annalan koululla ja keskiviikkoisin kaujärven vapaa-aikatalolla. Mitäköhän tästäkin sitten tulee. Kuntoilu on jäänyt koko kesän vähemmälle. Nyt olen käynyt Siskon ja koirien kanssa kävelyllä mutta vaikka matkat ovatkin aina pitkiä niin eihän se nyt niin kunnon päälle ota. Huomenna voi sitten olla paikat kipeänä. Toivottavasti tästä taas saa itseään niskasta kiinni. Siskoni kyllä kauheasti puhui josko ensi keväänä juostaisiin koko likkojen lenkin pitkä matka. Tiedä taas tuleeko siitä mitään mutta yritetään. Josko alkaisin taas enemmän puhelemaan tästä liikkumisesta ja jos vaikka joistain tuloksista saisi kertoilla ennen joulua.
Tällä viikolla täytyy kyllä taas joku ilta istua koneen ääreen ja päivittää resepti sivulle uudet ihanat reseptit joita olen kokeillut kuukauden aikana. Viime viikolla siihen olisi tietenkin ollut aikaa kun ei Poikaystävä ollut kotona konetta valtaamassa, mutta koko viikon aikana avasin koneen vain kerran maksaakseni laskut.
Pari viikkoa sitten kun Äippä oli kyläilemässä täällä päätimme käydä taas verenluovutuksessa. Mutta eihän se taas mennyt niinkuin piti tai no aika paljon huonommin se menikin kun yleensä. Meinaan tähän loppui tämän neidin verenluovutukset. Anteeksi vaan mutta tästä leidistä ei enänä hätävertä irti saa. Hemoglobiini oli niin alhainen että käskettiin käymään lääkärissä ja siellähän sitten selvisi että pientä rauta-anemiaahan tästä kropasta löytyy. Nyt selvitellään mistä se johtuu ja rautaa vedetään naamaan pari kuukautta ja käydään uudestaan testeissä. Vaikka rautakuuri auttaisikin ja arvot tasapainoittuu on kuulemma kuitenkin verenluovutus jutut loppu. Todella harmin paikka, minussa kun virtaa tuo paljon tarvittu O- veri jota hätävereksikin siis kutsutaan. Ainut verityyppi joka sopii kaikille. Olisin siis mielelläni vakiluovuttaja ollut ja auttanut/pelastanut näin monta henkeä.
En tainnutkaan viime kerralla mainita että kävimme testaamassa Nooran kanssa kulma konditorian ja voin lämmöllä suositella. Hampurilaiset olivat ainakin todella hyvät ja aijon jatkossakin käydä maistelemassa muita ruokia. Yksi lauantai jo pääsin ohjaamaan ulkopaikkakuntalaiset leidit kulmaan iltapalalle. Kulma konditoriahan on auki 22 asti, keittiö varmaan suljetaan joko 45 minuuttia tai 30 minuuttia ennen sulkemista.
Lauantai illan vietinkin yksin kun Poikaystäväni lähti tapaamaan inttikavereitansa. Päätin siis pitää herkuttelu illan ja syödä mitä vain haluan. No kaupasta kotiin päästyäni aloin katselemaan mitä tuli ostettua. Yleensä kassista löytyy pitsaa ja makeita herkkuja paljon. Nyt oli sitten ollutkin muut ajatukset päässä ja mässäily iltani koostuikin näistä:
Sunnuntaina sain sitten raahattua itseni ja Siskoni ensimmäisen kerran ravintolapäivää katsastamaan. Hieman pettymystä tuotti. Ensimmäistä paikkaa emme edes löytäneet, toisessa ei olisi pitänyt syödä kauhean suuri annos, mutta kolmas yllätti todella positiivisesti. Kyseessä oli märkäkehruunpolulle vapriikin taakse pystyyn laitettu bbg-ravintola. Tarjolla oli monta tuntia peltiämpäreissä haudutettua revittyä porsasta sämpylässä ja illemmalla olisi saanut myös ribsejä. Leipä oli hyvä aloitus päivään ja oli todella maukasta. Pojat olivat 4 aamulla tulleet paikalle ja sytyttäneet tulet kuudelta olivat saaneet lihat paistumaan ja yhdeltätoista aloittivat tarjoilun. Jälkiruuaksi yritimme metsästää muffineita mutta emme löytäneet paikkaa joten tyydyimme hyviin muurikanpohja lettuihin hämeenpuistossa.
Kotona tein ruuaksi ensimmäistä kertaa lihaperunasoselaatikkoa. Ihan tyytyväinen olin tulokseen ja tällä kertaa myös mausteet oli kunnossa. Tiistaina piti kehitellä siis jotain lakasta Poikaystävän nimipäivä kahville. Päädyin sitten valkosuklaajuustokakkuun jossa päällä oli lakkakiille, ja näin löysinkin sitten hyvän kakun meille lakka inhoajille. Kakusta tuli hyvä ja lakkakaan ei päällä maistunut oikeastaan yhtään. Ja nyt koristaa myös olohuonetta taas raikkaat auringonkukat.
Syksyä odotellessa sain kahdet uudet ihanat kumisaappaatkin. Olen viime syksystä lähtien himoinnut kiilakorollisia kumisaappaita kun sellaiset näin yhteishyvä lehdessä mutta sitten en niitä kerinnyt itselleni hankkimaan. Nyt sain sitten itselleni jopa kahdet erilaiset kun ihana Äippä suostui lähtemään katsastamaan Helsingissä Itiksen anttilasta minulle oikean kokoisia saappaita. Samalla hän muisti että työkaverinsa oli töissä juuri esitellyt nilkkurimallisia kiilakorkokumisaappaita jotka oli tarjoustalosta ja samalla sitten kävi ne minulle kipaisemassa. Tottakai luovuin myös kahdesta parista vanhoja kumisaappaita ja nehän sitten noepasti menivätkin kun facebookissa niitä kavereille tarjosin.
25.8 sunnuntaina saatettiin Siskon kanssa Äippä linja-autoasemalle matkalle kohti kotia ja päätettiin sitten kävellä kotiin kaupungista kun oli niin hieno ilmakin. Tosin jalassa olevat kengät eivät osoittautuneet hyväksi kenkä valinnaksi 8 kilometrin kävelylle joten illalla hemmottelin jalkojani yrttikylvyllä.
Maanantaina nyt sitten alkoi tehdä kauheasti mieli amerikkalaisia pannukakkuja pitkästä aikaa ja niitähän oli sitten tehtävä.
Hain myös postista uuden H&M paketin ja sieltä sitten löytyi nini ihanat "juoksu" -housut ja -huppari että tuli heti todella sporttinen olo ja halu lähteä juoksemaan. No juoksu kuitenkin vaihtui ihan vain pitkään kävelylenkkiin Siskon ja koirien kanssa.
Samana päivänä eksyin H&Mlle hakemaan laukun ja ihanat kirkkaan pinkit nahkahanskat. Tätä laukkua olen himoinnut jo jonkin aikaa kun se pysyy kätevästi kädessä ilman että tarvitsee kunnolla pitää kiinni ja samalla saa rystysten päälle hienon korun.
Torstaina sain katsella töissä illalla hienoa ilotulitusta kun juhlittiin uuden mediapolis-kampuksen "avajaisia". Nyt on ihanaa mennä töihin kun on hieno uutuutta kiiltävä aula meillä.
Kuun vikana lauantaina oli sitten taas firman pippalot ja tällä kertaa päädyin (remppamiesten avustuksella) kleopatramaiseen asukokonaisuuteen.
Sunnuntai ei sitten mennytkään niin hyvin. Joudun jo vakavasti harkitsemaan luopumista Siskoni seurasta kun varpaani ovat aina vaarassa hänen seurassaan. Ensin lähtee pala kynnestä kauppakorien takia ja nyt hänen ulko-ovensa päätti viedä varpaani päästä suuren ihopalasen ja tahrin sukkani vereen ennen haavan huomaamista.
Sunnuntai oli myös ensimmäinen yö pitkästä yksinäisestä viikosta jonka jouduin viettämään yksin nukkuen. Poikaystäväni lähti joka vuotiselle vaellusreissullen ystävänsä kanssa. Viikolla sitten tein itselleni lohdutukseksi yhtä bravuureistani: vana tallinna cream juustokakkua. Nyt täytyy käydä ostamassa taas uusi pullo vana tallinnaa.
Tänä vuonna reissaajien matka oli suuntautunut kohti pohjois Ruotsia. Matkaa oli kertynyt 90 kilometriä noin 4 päivän aikana. Paikka ei kuitenkaan ollut yhtä hieno kuin viime vuonna Norjassa ja ihmisiäkin oli kuulemma ollut liikaa. Viime perjantaina hän sitten onneksi saapui kotiin ehjänä. Lauantaina aamulla tein sitten kotiin palaajalle runsaan aamiaisen lohdutukseksi arkeen palaamisesta.
Eilen innostuin taas kokkamaan ja vietinkin useamman tunnin keittiössä. Leivoin mahtavaa kolmen viljan leipää ensimmäistä kertaa ja tällä kertaa leipä onnistui aivan täydellisesti. Leivän kanssa tein itselleni vuohenjuusto-tomaattikeittoa josta tuli myös maukasta ja oli pakko kyllä laittaa facebookissa itsekehu haisemaan kun dippasin leipää keittoon ja maku oli taivaallinen. Yleensä en leivän ja pullan leipomisessa onnistu hyvin joten sitä täytyy aina hehkuttaa kun ne onnistuvat näinkin täydellisesti. Yksi leipä me sitten Poikaystävän kanssa jo tuhottiinkin illalla. Tein myös baskilaistakanaa ruuaksi. Leipä ja kana reseptit löysin vanhoista varmaan 70-luvulta peräisin olevista reseptikorteista jotka otin talteen Äipältä kun hän oli niitä pois heittämässä vuosia sitten.
Tällä viikolla alkaakin sitten syksyn jumpat. Päätimme mennä Siskoni kanssa työväenopiston ja ahjolan järjestämiin jumppiin jotka olen todennut hyviksi. Maanantaisin käymme annalan koululla ja keskiviikkoisin kaujärven vapaa-aikatalolla. Mitäköhän tästäkin sitten tulee. Kuntoilu on jäänyt koko kesän vähemmälle. Nyt olen käynyt Siskon ja koirien kanssa kävelyllä mutta vaikka matkat ovatkin aina pitkiä niin eihän se nyt niin kunnon päälle ota. Huomenna voi sitten olla paikat kipeänä. Toivottavasti tästä taas saa itseään niskasta kiinni. Siskoni kyllä kauheasti puhui josko ensi keväänä juostaisiin koko likkojen lenkin pitkä matka. Tiedä taas tuleeko siitä mitään mutta yritetään. Josko alkaisin taas enemmän puhelemaan tästä liikkumisesta ja jos vaikka joistain tuloksista saisi kertoilla ennen joulua.
Tällä viikolla täytyy kyllä taas joku ilta istua koneen ääreen ja päivittää resepti sivulle uudet ihanat reseptit joita olen kokeillut kuukauden aikana. Viime viikolla siihen olisi tietenkin ollut aikaa kun ei Poikaystävä ollut kotona konetta valtaamassa, mutta koko viikon aikana avasin koneen vain kerran maksaakseni laskut.
Pari viikkoa sitten kun Äippä oli kyläilemässä täällä päätimme käydä taas verenluovutuksessa. Mutta eihän se taas mennyt niinkuin piti tai no aika paljon huonommin se menikin kun yleensä. Meinaan tähän loppui tämän neidin verenluovutukset. Anteeksi vaan mutta tästä leidistä ei enänä hätävertä irti saa. Hemoglobiini oli niin alhainen että käskettiin käymään lääkärissä ja siellähän sitten selvisi että pientä rauta-anemiaahan tästä kropasta löytyy. Nyt selvitellään mistä se johtuu ja rautaa vedetään naamaan pari kuukautta ja käydään uudestaan testeissä. Vaikka rautakuuri auttaisikin ja arvot tasapainoittuu on kuulemma kuitenkin verenluovutus jutut loppu. Todella harmin paikka, minussa kun virtaa tuo paljon tarvittu O- veri jota hätävereksikin siis kutsutaan. Ainut verityyppi joka sopii kaikille. Olisin siis mielelläni vakiluovuttaja ollut ja auttanut/pelastanut näin monta henkeä.
En tainnutkaan viime kerralla mainita että kävimme testaamassa Nooran kanssa kulma konditorian ja voin lämmöllä suositella. Hampurilaiset olivat ainakin todella hyvät ja aijon jatkossakin käydä maistelemassa muita ruokia. Yksi lauantai jo pääsin ohjaamaan ulkopaikkakuntalaiset leidit kulmaan iltapalalle. Kulma konditoriahan on auki 22 asti, keittiö varmaan suljetaan joko 45 minuuttia tai 30 minuuttia ennen sulkemista.
torstai 16. toukokuuta 2013
Kauniita maisemia ja askartelua klo 2:30
Juu eli kuten laitoin muistiin itsellekin eli Elixian hölkkä mentiin Annan kanssa aikaan 1:25. Eli ihan tyytyväisiä ollaan itseemme. Kun ei siis olla tuota hölkkäämistä kauaa vielä harrastettu. Vielä keskiviikkona päätimme hienosti urheilijamaisesti mennä pispalaan piknikille illalla. Tarjolla oli viiniä, juustoja, pähkinä-rusinapatonkia ja macaronseja. Samalla neuvoteltiin taktiikasta jolla päästään maaliin asti. Ja mikäs se oli näissä maisemissa illanvietto.
Strategiaksi sitten päätimme tämän:
Mentiin kevyesti kävelyä ja hölkkää vaihdelle ja kun alkoi hölkkä hieman jo hengästyttämään vaihdettiin kävelyyn jotta varmasti jaksetaan koko matka. Kun ei olla siis aikaisemmin vedetty näin pitkää lenkkiä hölkkällä. Kävely reissuja ja pyöräilyä ollaan menty pidempää matkaa mutta niihin on aikaakin käytetty enemmän. Ihan hyvältä tuntui ja kivasti oli juomapisteitä muutama matkan varrella jotta sai vettä tai urheilujuomaa nauttia. Ja matkan varrella olleet jorpakot houkutteli uimaan mutta matkaa oli jatkettava.
Olihan se kiva ilmaiseksi tapahtumaksi. Hieman kyllä pettymystä tuotti "tuotekassi" ja lenkin jälkeen tarjottu eväs, joka oikeastaan koostui tuotekassin sisällöstä. Mutta kyllä se nyt kelpasi kun ei ollut aamupalaa kerinnyt syömään. Lenkille otin siksi varmuudeksi mukaan proteiinipatukan mutta ei siihen onneksi tarvinnut turvautua. Maisemat nyt oli perus metsää ja teiskontien vartta. Ja jotenkin kyllä nauratti kun päästiin teiskontielle ja tajusi että ollaan linnainmaalla asti ja kuinka pitkä matka tuntui olevan vielä takaisin TAYS:lle. Siinä meinasi jo hieman alkaa väsyttämään mutta eihän tuo matka sitten ollutkaan niin pitkä miltä se sielun silmin näytti. Naureskeltiin jo Annan kanssa että hypätään bussiin ja jäädään pysäkkiä ennen pois ja juostaan maaliin.
Myös siitä ollaan tyytyväisiä että samaan aikaan osa juoksi puolimaratoonia ja heistä meni ohi vain kolme ensimmäistä hieman ennen kun päästiin maaliin. He siis juoksivat saman lenkin kahdesti. Kun sitten saatiin koitokseen tämä hölkkä ja kotiin päin lähdettiin naureskeltiin että kestää varmaan sama aika kun kavutaan kalevan kankaalle bussipysäkille, mutta ripeästihän se meni. Kotiin päästyäni nautin pitkästä suihkusta ja venyttelystä. Tosin kuitenkin seuraavana päivänä toinen pakaralihas oli aivan jäätävässä kunnossa. Muuten oli hyvä olo.
Siskonikin tuli tuolloin torstai iltana kyläilemään viikonlopuksi. Tai no siis kyläilyn teemana oli saada hänen hääkutsunsa valmiiksi jotta saatiin ne postiin maanantaina. Perjantai meni töissä ja lauantaina kierreltiin aamupäivä kaupungilla. Käytiin syömässä koskikeskuksen Daddy's ravintolassa ja kotiin päästyämme aloimme tehtailla kutsuja loppuun. Ja siinähän sitä sitten meni aikaa. Nukkumaan päästiin klo 2:30. Tai sisko jäi vielä kirjoittamaan kuoriin osoitteita.
Mutta kaikki saatiin valmiiksi ja tyytyväisiä ollaan.
Lauantaina käytiin vielä siskon kanssa lenkilläkin illalla. Ja taas huomasi miten se onkin helpompaa kun on seuraa. Onko se jotenkin alitajuntainen juttu että jaksaa paremmin juosta kun on kaveri vai osaako sitä sitten juosta oikeaa tahtia kun puhuu samalla? Miettiikö yksinään juostessa sitten sitä henkitystä ja juoksun raskautta niin paljon? Tehtiin kiva 4,5 kilometrin lenkki ja hyvältä tuntui.
Maanantaina kiikutin sitten kutsut ihan postikonttoriin kun pelkäsin että joku kuitenkin päättää tuikata juuri sen postilaatikon tuleen tai kataa sitsään vettä johon kutsut on laitettu. Joten oman hyvinvointini taateen vein kutsut konttoriin. Nyt sitten heinäkuun loppuun asti täytyy vastailla kaikkiin tuntemattomiin numeroihin ilmoittautumisia odotellen. Onneksi olen ladannut fonecta caller palvelun joten ainakin osa numeroista varmasti löytyy.
Maanantaina töiden jälkeen lähdin myös lenkille ja testasin samalla onko siinä kaverin kanssa juoksemisessa kyse siitä puhumisesta. Supisin siis itsekseni aina kun ei ollut vastaantulijoita. Ja ei se kyllä auttanut. Puuskutin enemmän kuin siskon kanssa lenkkeillessä vaikka omasta mielestä juoksin samaa vauhtia samat pätkät. Kai se siis on joku vertaistuki juttu sitten. Mutta lenkin jälkeen tuntui kyllä jotenkin niin hyvältä.
Tiistaina ei sitten aamulla tuntunutkaan niin hyvältä. Johtui kai myös ilman lämpötilasta joka oli "hiukkasen" korkeampi kuin illalla. Kävin siis juoksemassa ihan pienen noin 1,8 kilsan lenkin ennen kuin tein kotona lihaskunto harjoituksia. Ja jo tuo pieni lenkki otti muka voimille niin kauheasti. Sain kuitenkin tehtyä kaikki ajattelemani lihaskunto jutut mutta hiki valui kuin saavista koko ajan. Eilen päästin pitää välipäivän ja tänään sitten suuntaan taas lenkille kun pääsen töistä kotiin.
Huomenna sitten kaupungille päivällä ja terassille nauttimaan auringosta, sekä illalla vielä pienellä lenkille. Lauantaina olisi sitten Likkojen Lenkki ja se ei enään onneksi pelota miten siitä selviää kun on jo 10 km hölkätty. Toivottavasti päästäisiin kuitenkin vaikka tuntiin tuo 8,5 kilometriä hölkkäämään.
Strategiaksi sitten päätimme tämän:
Mentiin kevyesti kävelyä ja hölkkää vaihdelle ja kun alkoi hölkkä hieman jo hengästyttämään vaihdettiin kävelyyn jotta varmasti jaksetaan koko matka. Kun ei olla siis aikaisemmin vedetty näin pitkää lenkkiä hölkkällä. Kävely reissuja ja pyöräilyä ollaan menty pidempää matkaa mutta niihin on aikaakin käytetty enemmän. Ihan hyvältä tuntui ja kivasti oli juomapisteitä muutama matkan varrella jotta sai vettä tai urheilujuomaa nauttia. Ja matkan varrella olleet jorpakot houkutteli uimaan mutta matkaa oli jatkettava.
Olihan se kiva ilmaiseksi tapahtumaksi. Hieman kyllä pettymystä tuotti "tuotekassi" ja lenkin jälkeen tarjottu eväs, joka oikeastaan koostui tuotekassin sisällöstä. Mutta kyllä se nyt kelpasi kun ei ollut aamupalaa kerinnyt syömään. Lenkille otin siksi varmuudeksi mukaan proteiinipatukan mutta ei siihen onneksi tarvinnut turvautua. Maisemat nyt oli perus metsää ja teiskontien vartta. Ja jotenkin kyllä nauratti kun päästiin teiskontielle ja tajusi että ollaan linnainmaalla asti ja kuinka pitkä matka tuntui olevan vielä takaisin TAYS:lle. Siinä meinasi jo hieman alkaa väsyttämään mutta eihän tuo matka sitten ollutkaan niin pitkä miltä se sielun silmin näytti. Naureskeltiin jo Annan kanssa että hypätään bussiin ja jäädään pysäkkiä ennen pois ja juostaan maaliin.
Myös siitä ollaan tyytyväisiä että samaan aikaan osa juoksi puolimaratoonia ja heistä meni ohi vain kolme ensimmäistä hieman ennen kun päästiin maaliin. He siis juoksivat saman lenkin kahdesti. Kun sitten saatiin koitokseen tämä hölkkä ja kotiin päin lähdettiin naureskeltiin että kestää varmaan sama aika kun kavutaan kalevan kankaalle bussipysäkille, mutta ripeästihän se meni. Kotiin päästyäni nautin pitkästä suihkusta ja venyttelystä. Tosin kuitenkin seuraavana päivänä toinen pakaralihas oli aivan jäätävässä kunnossa. Muuten oli hyvä olo.
Siskonikin tuli tuolloin torstai iltana kyläilemään viikonlopuksi. Tai no siis kyläilyn teemana oli saada hänen hääkutsunsa valmiiksi jotta saatiin ne postiin maanantaina. Perjantai meni töissä ja lauantaina kierreltiin aamupäivä kaupungilla. Käytiin syömässä koskikeskuksen Daddy's ravintolassa ja kotiin päästyämme aloimme tehtailla kutsuja loppuun. Ja siinähän sitä sitten meni aikaa. Nukkumaan päästiin klo 2:30. Tai sisko jäi vielä kirjoittamaan kuoriin osoitteita.
Mutta kaikki saatiin valmiiksi ja tyytyväisiä ollaan.
Lauantaina käytiin vielä siskon kanssa lenkilläkin illalla. Ja taas huomasi miten se onkin helpompaa kun on seuraa. Onko se jotenkin alitajuntainen juttu että jaksaa paremmin juosta kun on kaveri vai osaako sitä sitten juosta oikeaa tahtia kun puhuu samalla? Miettiikö yksinään juostessa sitten sitä henkitystä ja juoksun raskautta niin paljon? Tehtiin kiva 4,5 kilometrin lenkki ja hyvältä tuntui.
Maanantaina kiikutin sitten kutsut ihan postikonttoriin kun pelkäsin että joku kuitenkin päättää tuikata juuri sen postilaatikon tuleen tai kataa sitsään vettä johon kutsut on laitettu. Joten oman hyvinvointini taateen vein kutsut konttoriin. Nyt sitten heinäkuun loppuun asti täytyy vastailla kaikkiin tuntemattomiin numeroihin ilmoittautumisia odotellen. Onneksi olen ladannut fonecta caller palvelun joten ainakin osa numeroista varmasti löytyy.
Maanantaina töiden jälkeen lähdin myös lenkille ja testasin samalla onko siinä kaverin kanssa juoksemisessa kyse siitä puhumisesta. Supisin siis itsekseni aina kun ei ollut vastaantulijoita. Ja ei se kyllä auttanut. Puuskutin enemmän kuin siskon kanssa lenkkeillessä vaikka omasta mielestä juoksin samaa vauhtia samat pätkät. Kai se siis on joku vertaistuki juttu sitten. Mutta lenkin jälkeen tuntui kyllä jotenkin niin hyvältä.
Tiistaina ei sitten aamulla tuntunutkaan niin hyvältä. Johtui kai myös ilman lämpötilasta joka oli "hiukkasen" korkeampi kuin illalla. Kävin siis juoksemassa ihan pienen noin 1,8 kilsan lenkin ennen kuin tein kotona lihaskunto harjoituksia. Ja jo tuo pieni lenkki otti muka voimille niin kauheasti. Sain kuitenkin tehtyä kaikki ajattelemani lihaskunto jutut mutta hiki valui kuin saavista koko ajan. Eilen päästin pitää välipäivän ja tänään sitten suuntaan taas lenkille kun pääsen töistä kotiin.
Huomenna sitten kaupungille päivällä ja terassille nauttimaan auringosta, sekä illalla vielä pienellä lenkille. Lauantaina olisi sitten Likkojen Lenkki ja se ei enään onneksi pelota miten siitä selviää kun on jo 10 km hölkätty. Toivottavasti päästäisiin kuitenkin vaikka tuntiin tuo 8,5 kilometriä hölkkäämään.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Eka juoksutreeni
Juu siis tein eilen ohjelman ensimmäisen treenin ja kyllä hävettää.
Olin jo ajatellut että kyllähän se alku on helppoa että voikohan heti siisrtyä seuraavan viikon treeneihin. Ensimmäinen treeni kun oli 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko ja sama uusiksi. Juu...jos nyt ei ihan heti siirrytä seuraavalle viikolle. Toisen 2 minuutin juoksun aikana alkoi jo naurattaa ja hävettää kun naama punaisena puhkun ja puhisen jotta jaksan juuri ja juuri juosta koko ajan. Hyvä etten naamalleni heti kaatunut ja itkenyt ja hehkuttanut kuin olympia kultaa maratoonissa voittanut kun 2 minuutin biisi loppui kuulokkeissa merkiksi ajan päättymisestä. Ja heti tietenkin tuli mieleen että onnistuuko tämä nyt ollenkaan 11 viikossa vai pitäisikö heti luovuttaa. Mutta kai sitä nyt voisi kuitenkin vielä yrittää.
Tarkoituksena siis on päästä siihen kuntoon että 11 viikon jälkeen eli 23.6 pystyisin juoksemaan 10 kilometriä ilman taukoja. Mitäköhän tästäkin tulee. Välipyykkinä olisi likkojen lenkki 18.5. silloin ohjelman mukaan pitäisi pystyä juoksemaan 5 km yhteen putkeen. Ilmoittauduttiin ystäväni kanssa juoksijoiksi pidemmälle 8.5 km matkalle. Toivottavasti onnistutaan.
Toki tässä treenissä on myös kyse pienestä laihduttamisesta. Yrityksissä on saada takaisin mitat joissa olin 6 vuotta sitten ammattikoulussa. Pudotettavaa ei ole kuin 6 kiloa mutta sekin tuntuu olevan vaikeaa. Tosin en ole harrastanut paljoa muuta kun punttisalilla käyntiä, joten juoksu varmaan antaa jotain tuloksia. Millään dieetillä en ole. Vähän katson mitä syön mutta en muuten mitenkään himoissani laihduta. Onneksi äidilläni on myös kehonkoostumusmittari joten näkee onko rasvaprosentti muuttunut kesään mennessä. Ja olisihan se kiva päästä lenkille poikaystäväni kanssa joka juoksee 15 km lenkkejä muutaman kerran viikossa. Hänkään kun ei yksin tykkää juosta.
Mutta nyt vaan täytyy yrittää ja pitää iloinen mieli. Onneksi aurinko paistaa ja kevät tulee ja sehän tekee tästä onneksi helpompaa. Juu katsotaan vaan parin viikon päästä missä se ilonen mieli on ja auringon paiste :D
Olin jo ajatellut että kyllähän se alku on helppoa että voikohan heti siisrtyä seuraavan viikon treeneihin. Ensimmäinen treeni kun oli 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko ja sama uusiksi. Juu...jos nyt ei ihan heti siirrytä seuraavalle viikolle. Toisen 2 minuutin juoksun aikana alkoi jo naurattaa ja hävettää kun naama punaisena puhkun ja puhisen jotta jaksan juuri ja juuri juosta koko ajan. Hyvä etten naamalleni heti kaatunut ja itkenyt ja hehkuttanut kuin olympia kultaa maratoonissa voittanut kun 2 minuutin biisi loppui kuulokkeissa merkiksi ajan päättymisestä. Ja heti tietenkin tuli mieleen että onnistuuko tämä nyt ollenkaan 11 viikossa vai pitäisikö heti luovuttaa. Mutta kai sitä nyt voisi kuitenkin vielä yrittää.
Tarkoituksena siis on päästä siihen kuntoon että 11 viikon jälkeen eli 23.6 pystyisin juoksemaan 10 kilometriä ilman taukoja. Mitäköhän tästäkin tulee. Välipyykkinä olisi likkojen lenkki 18.5. silloin ohjelman mukaan pitäisi pystyä juoksemaan 5 km yhteen putkeen. Ilmoittauduttiin ystäväni kanssa juoksijoiksi pidemmälle 8.5 km matkalle. Toivottavasti onnistutaan.
Toki tässä treenissä on myös kyse pienestä laihduttamisesta. Yrityksissä on saada takaisin mitat joissa olin 6 vuotta sitten ammattikoulussa. Pudotettavaa ei ole kuin 6 kiloa mutta sekin tuntuu olevan vaikeaa. Tosin en ole harrastanut paljoa muuta kun punttisalilla käyntiä, joten juoksu varmaan antaa jotain tuloksia. Millään dieetillä en ole. Vähän katson mitä syön mutta en muuten mitenkään himoissani laihduta. Onneksi äidilläni on myös kehonkoostumusmittari joten näkee onko rasvaprosentti muuttunut kesään mennessä. Ja olisihan se kiva päästä lenkille poikaystäväni kanssa joka juoksee 15 km lenkkejä muutaman kerran viikossa. Hänkään kun ei yksin tykkää juosta.
Mutta nyt vaan täytyy yrittää ja pitää iloinen mieli. Onneksi aurinko paistaa ja kevät tulee ja sehän tekee tästä onneksi helpompaa. Juu katsotaan vaan parin viikon päästä missä se ilonen mieli on ja auringon paiste :D
Tästä se alkaa....
Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista ihan itseäni varten. Jotenkin päiväkirjan kirjoittaminen omalle koneelle ei oikein innostanut. En tosin ajattele että tätä kukaan huomaa ja se ei minua haittaa, onpahan itsellä joku paikka mihin laitella ajatuksia ja muuta. Toisena innosteena blogin perustamiselle oli myös se etten halua muuttua kaikkien inhoamaksi facebook kaveriksi joka julkaisee joka viikonpäivä ruokakuvia ja päivityksissä hehkuttaa mitä tuli leivottua ja valmistettua. Tämä tuntuu hyvältä paikalta niitä juttuja julkaista.
Kirjoittelen myös muusta elämääni liittyvästi kuin ruuasta tietenkin. Esim. uusimpana juttuna aloittamani juoksutreeni. Tavoitteenani on juosta 11 viikon päästä 10 kilsaa. Ja ehkä tämän blogin kirjoittaminen myös kannustaa minua siihen. Onpahan suurempi kynnys olla lähtemättä lenkille, varsinkin jos joku tätä lukee. Kuntosalilla käyn kyllä säännöllisesti mutta tuo muu kunto ei sitten niin hyvä olekkaan, joten siksi juoksutreenin aloitan. Ilmoittauduin myös likkojen lenkille kaverini kanssa jotta olisi joku juttu mitä varten vielä treenais. Ja on tässä tietysti takana sekin että olen julistanut sodan ja yritän vallata takaisin mitat jotka kadotin 5 vuotta sitten.
Mutta ei muuta kun siis blogaamaan. Ja tervetuloa lukemaan jos tänne eksyit :)
Kirjoittelen myös muusta elämääni liittyvästi kuin ruuasta tietenkin. Esim. uusimpana juttuna aloittamani juoksutreeni. Tavoitteenani on juosta 11 viikon päästä 10 kilsaa. Ja ehkä tämän blogin kirjoittaminen myös kannustaa minua siihen. Onpahan suurempi kynnys olla lähtemättä lenkille, varsinkin jos joku tätä lukee. Kuntosalilla käyn kyllä säännöllisesti mutta tuo muu kunto ei sitten niin hyvä olekkaan, joten siksi juoksutreenin aloitan. Ilmoittauduin myös likkojen lenkille kaverini kanssa jotta olisi joku juttu mitä varten vielä treenais. Ja on tässä tietysti takana sekin että olen julistanut sodan ja yritän vallata takaisin mitat jotka kadotin 5 vuotta sitten.
Mutta ei muuta kun siis blogaamaan. Ja tervetuloa lukemaan jos tänne eksyit :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)