Hitsaushanskat ja tylsä mysteeri

Tammikuun lopussa päätin hieman arki hemmotella itseäni ja kävin katsastamassa Finnkinon mysteerinäytöksen ja nauttimassa elämäni ensimmäisen avokadopastan. Elokuva oli suuri pettymys. vaikka jokin on Cannesin elokuvafestivaalien menestys ei se silti välttämättä ole hyvä. Puolet salista lähti kesken elokuvan ja edessäni ollut mies otti pienet päiväunet ennen poistumistaan. Carol- elokuva oli hyvin tylsä kuvaus 50-luvun lesboista. Tarinasta olisi saanut niin paljon paremman ja kiinnostavamman. Meinasin ensimmäistä kertaa myös itse lähteä kesken elokuvan. Onneksi ostin lipun kulttuuriseteleillä enkä omalla rahalla. Ainut plussa oli kylkiäisiksi saadut pähkinät. Jos mysteerinäytösten taso pysyy tällä tasolla ei niitä varmasti kauaa järjestetä. Avokadopasta sentään oli ihan maittava, mutta jälkiruuaksi nautit minimunkit sitkeitä ja hieman kovia. Olen käynyt nyt pari kertaa syömässä Bistro Fabricissa ja ruoka on kyllä ollut maittavaa. Ja sisustus on minusta aivan ihana.

Lähikaupastakin löytyi pala lapsuutta, en tiennyt että näitä kortteja vielä tehdään ja myydään. En tosin yhtään muista miten näillä pelattiin. Jonkinlaisia perheitä piti saada kasaan.

Kävimme Äipän ja Mummin kanssa syömässä Tillikassa. Sisustukseltaan paikka oli jotain aivan muuta mitä olin odottanut. Olen käynyt muutaman kerran Tillikan kellarissa ja luulin yläkerran jäljittelevän samaa tummaa tyyliä, mutta se olikin hyvin raikas ja valoisa. Baaritiskin valotolpat olivat aivan mahtavat. Tosin hieman keskellä olevat pöydät toivat mieleen 90-luvun ja henkilöstöruokalan. Maistoin myös elämäni ensimmäiset blinit ja täytyy kyllä tunnustaa että eivät aivan olleet minun mieleen. Ehkäpä se on se tattari. Alkupalan saaristolaisleipä tikut ja puolukka-piparjuurimajoneesi oli jotain aivan taivaallista. Olisin voinut syödä niitä koko ateriaksi. Jälkiruuaksi otin keskituloisen ritarit ja ne kyllä olivat ihan hyviä. Itse ehkä tykkään enemmän ritareissa paksummasta palasta joka on pinnalta rapea. Olin myös niin nälkäinen etten muistanut ottaa kuvia muuta kuin blinistä.

Nessi joutui käymään korvalääkärillä ja päätimme Äipän kanssa käydä ostamassa samalla uusi kuljetuskoppi, kun tuo vanhaan laitto on ollut "hieman" hankalaa. Nessi on kääritty pyyhkeeseen jotta se ei saa kynsillä kiinni kankaisen kuljetuskopan reunoista. Uuteen koppaan tein mukavan patjan ja päälle talveksi mukavan fleecepussin. Onneksi lääkäri käynti ei näytä aiheuttaneen traumoja uuden kopan suhteen. Muutaman yön Nessi nukkuikin kopissa, mutta sitten kaivattiin taas sänkyyn tyynyn viereen. Muutaman viikon joudun laittamaan Nessin korviin lääkettä ja puhdistamaan niitä. Lääkkeen anto onnistuu, mutta puhdistukseen tarvitsee kaksi ja hitsaajan hanskat.

Helmikuu ei alkanut niin mukavissa merkeissä. Talossani rikkoutui sadevesiviemäriputki ja katosta tippui vettä sunnuntai illasta maanantai iltaan. Vahinkojen laajuuden selvitys on vielä kesken, mutta näillä näkymin remontti kestää noin 2-3 kuukautta. Kohta siis joudutaan hetkeksi Nessin kanssa evakkoon. Huoltoyhtiön toiminta kyllä oli aika huonoa. Koko yön joutui pelkäämään tuleeko katto alas ja astiatkin meinasi loppua kesken, kun päivystäjä ei voinut edes tuoda imutyynyjä tai ämpäreitä avuksi. Putkimies kun tulee vasta aamulla töihin vaikka 6 asuntoa kärsii vuotavasta katosta... Koko maanantain töissä mietin onko katto tullut alas ja onko Nessi jäänyt sen alle.

Innostuin taas pitkästä aikaa hieman laittamaan kampauksia töihin. Viikon ajan jaksoin aamuisin kiertää hiuksia erilaisiin muotoihin. katsotaan josko kesällä jaksaisi taas enemmän. Talvella on hieman hankalaa kun ei voi sitten pitää pipoa ja korvat jäätyvät.