Reisiä ja sushia

Jaa-a mistäköhän sitä taas alottais? Keskiviikkona lenkki meni hyvin kun oli taas vähän pienemmät juoksuosuudet. Nyt olen jo oppinut taas hitaampaan menoon ettei tule viiletettyä kuin Bolt. Lenkistä ei oikein muuta kirjotettavaa vähän oli vaikeata lähteä mutta kun pääsi ulos niin piristys tuli ja mieli kohosi. Keli oli ihan Ok, aurinko olisi voinut enemmän paistaa tietenkin. Torstaina tosiaan menin salille. En kerinnyt töistä aikaisempaan bussiin joten Powerin kokeilu meni ohi suun tällä kertaa. Huomasin kyllä mainoksen uudesta bootylicius treenistä ja täytyy ottaa selvää milloin sitä pääsisi kokeilemaan. Sain kyllä hyvän treenin vedettyä kuitenkin ja hieman ehkä innostuin pitkästä aikaa tekemään erilaisia etureisi harjotuksia ja sen tunsi seuraavina päivinä.

Perjantaina sängystä ylös nousu jo oli vaivan takana ja kun muistamattomana kyykistyin pakkaamaan laukkua niin meinasin joutua pyytämään poikaystävää nostamaan minut ylös. Onneksi sain pidettyä kunniani ja kontauksen kautta pääsin siististi ylös kuin kaikki olisi hyvin. Salin jälkeen kävin rentoutumassa taas privet höyrysaunassa. Sinne menen yleensä jos haluan rentoutua ja venytellä rauhassa kun siellä todella harvoin muita on.

 Kotiin päin mennessä oli pakko kyllä käydä nostalgioimassa Pynsän Läskissä ja ostaa lihapiirakka mukaan bussimatkalle. Oli siellä myynnissä niitä ihania täytettyjä 1€ juustosämpylöitä joilla elimme puolet ammattikoulu ajasta. Surukseni kyllä kuulin että täytetyt 2 € patongit eivät enään tule valikoimiin koska niitä leiponut nainen on lopettanut patonkien valmistuksen. Meinasi siinä itku tulla. Lauantaina töiden jälkeen valmistauduin nopeasti ennen kuin hipsimme Ystäväni Annan kanssa naapuriin kaverin synttäreitä juhlistamaan. Tarjolla oli mainioita itse tehtyjä susheja

Ja tietenkin maistelimme myös Sakea

Saken maistelu olikin mielenkiintoista. Kukaan ei uskaltanut haistaa ja maistaminenkin oli työn takana. Kaikki nyrpistelivät nenäänsä eikä uskaltanut olla ensimmäinen. Ihan kuin oltaisiin jotain myrkkyä oltu ottamassa. Odotuksemme oli aivan jotain muuta. Yllätykseksemme Sake ei oikein maistunutkaan miltään, ehkä hieman etikkainen maku, mutta silti todella pehmeä. Tosin eihän Sakessa prosentteja ole kuin 15%.  Alkoholi ei maistunut lainkaan.  Tosin en kyllä alkaisi juomapelejä tai muuta Sakella vetelemään ei se kuitenkaan niin hyvää ollut. Joskus täytyy vielä testata lämmitetty Sake. Mutta kyllä sitä kuitenkin mieluummin Sakea vetäisi kun raakaa viinaa jos täytyisi valita. 

Ystäväni Annan kanssa ollaan nyt myös aloitettu maistelemaan laadukkaampia viinejä joita yleensä juomme, Annan ostettua viinistä viiniin-kirja. Tällä kertaa Anna valitsi 4 tähden luokasta Saksalainen jälkiruoka/seurustelu viinin Hoffman-Simon Piesporter Goldtröpfchen Riesling Auslese.

Ehkä tässä tuli esiin meidän junttimaisuus. Viini oli makeaa ja ihan hyvää, emme maistaneet mitään erikoista tai laadukasta. Omasta mielestä ihan hyvä, mutta pidättäydyn kyllä ihan omassa 2 tähden Devil's Rockissa. Seuraavaksi ehkä valitsemme jonkin hieman kuivemman. Emme siis kokeneet mitään hienoja makukokemuksia emmekä luovu omista 1 ja 2 tähden suosikeistamme. 

Kavereiden suunnatessa nokkansa kohti keskustaa ja crebausta siirryin minä omaan sänkyyn ukkoni kainaloon nukkumaan. Alkoi valitettavasti viikko ja aamuinen työvuoro painamaan päälle. Hauskaa oli ja pitkästä aikaa oli ilo toimia synttärisankarin hovikampaajanakin. 

Usain Bolt ja hapokas pohje

Maanantaina sain kokeilla ensimmäisen kerran kunnolla uusia kenkiäni. Ja kuten arvata saattaa taisin "hieman" pyrähtää kuin Usain Bolt. Toinen 4 minuutin osuus kun ei ihan toteutunut... Sisälle päästyäni (meinasin jo mennä hissillä noin 20 portaan sijaan) makasin olohuoneen lattialla henkihieverissä puolituntia ennen kun sain raajani taas hallintaani. Kengät siis ovat hyvät ja paljon paremmat juosta kuin vanhat lenkkarit. Kevyet ja kantapään vaimennukset kohdallaan, mutta kai sitä voisi silti yrittää jatkossa ottaa vähän rauhallisemmin.

Ja tänään taas lenkki ei maistunut jostain syystä yhtään. Ilolla kyllä lähdin ulos mutta jo ensimmäisen juoksun aikana alkoi oikea pohje vetää hapoille eikä millään suostunut rentoutumaan, sitten alkoi ärsyttämään ja juokseminen alkoi mennä ihan kuuseen. En sitten tietenkään jaksanut juosta kun 3 minuuttia molemmilla kerroilla. Vaikka yritin kuinka hidastella jotta jaksaisin kauemmin. Kai sitä vieläkin uusilla tossuilla viiletti kovempaa. Lenkin jälkeenkin oli aivan nuutunut olo eikä yhtään innostanut. Sain sentään kotona tehtyä vatsalihaksia ja alleja lenkin päälle jotta saisi jotain irti tästä treenistä. Toivottavasti huomenna menee paremmin, ajattelin kyllä mennä vasta illalla juoksemaan kun en usko että nämä aamulenkit on minua varten. Jos saisi paremmin untakin sitten.

Torstaina olisi taas suuntana sali ja voisi vaikka mennä pitkästä aikaa ryhmäliikunta tunnille kokeilemaan tuon Powerin. Voi sitten taas nauraa itselleen tunnin jälkeen jos meinaa kuolla. Ja sitten mennä tunnin jälkeen venyttelemään höyrysaunan puolelle. Tai jos ei olisi ruuhkaan niin infrapunasaunaan kirjaa lukemaan. Ei olisi sitten seuraavana päivänä paikat kipeänä kun pitäisi taas juosta.

Kavereita ja "Kundeja"

Tosiaan pitkä viikonloppu Helsingissä on nyt ohi ja paluu arjeen alkoi. Lauantaina ja sunnuntaina jäikin sitten lenkki väliin mutta en kyllä laiskotellut kuitenkaan. Lauantaina viettiin kirpputori päivä Äipän ja Iskän kanssa ja kävelyä tuli noin 5 km. Ensin suunnistettiin kalasatamaan Satama kirpputorille, josta löysin ihanan marokko tyylisen kannun joka tuo oman lisänsä ihanaan maharanin keitaaseeni. Sieltä suunnattiin pienen harhailun jälkeen Kellohalliin Maalaistorille jossa Iskä ihaili kotimaisia kokkiveitsiä. Näiden jälkeen päädyimme harhailemaan Suvilahteen jossa selvisi että etsimämme kirpputori olikin juuri se Satama kirpputori, joten päätimme kävellä kauniissa auringon paisteessa Hakaniementorille ostamaan Iskälle vihtaa. Valitettavasti Iskän vakituinen vihtamummo oli jo kerinnyt lähtemään eikä hän saanut vihtaa illaksi.

Kotiin päästyämme alkoikin olla jo kiire valmistautumaan iltaa varten jonka ajattelin viettää vanhojen ystävien seurassa ja uusien tuttavuuksienkin. Ajatuksena oli nauttia heidän seurassaan viinipullo ja suunnata sitten kotia päin. Mutta juu, eihän siinä nyt ihan niin käynyt. Kotiin pääsin vähän ennen neljää kun oltiin käyty pyörähtämässä keskustassa Lady Moonissa. Ei taaskaan Helsingin yökerho tehnyt vaikutusta... Tyydyn ihan mieluusti Tampereen yöelämään. Sunnuntaina (iso)Sisko hyppäsi aamulla sänkyyni ja hoki jo milloin lähdetään Korkeasaareen toisen potiessa pientä päänsärkyä????

Yllättävän nopeasti itseni sain ylös ja niin lähdettiin Siskon ja Äipän kanssa Korkeasaarta kohti. Kun sielä nyt on taas uusia eläimiäkin. Saari kun tuttu tietenkin on kuin omat taskut. Joka vuosi vieläkin tulee käytyä kerran tai kaksi. Takineilla oli poikasia

samoin kun villihevosilla ja pikkumarmosetilla. Hauskoja olivat kuhertajagasellit jotka omaavat ihanat "pienet" bambisilmät.

Valkopääsaki tuli ikkunalle morjestamaan ja mietti ihan selvästi pakoreittiä itselleen.

Ja vihdoin näimme ihanat uutuudet Gundit. No kundien tapaan Gundit otti rennosti ketarat ojossa sammakko asennossa. Tai tiedä sitä yrittivätkö näytellä liito-oravia sittenkin... Olisi kyllä voinut taskuun pari ottaa.

Ja tottakai Jellonat ja Otsot nauttivat myös aurinkoisesta päivästä

Ei tosiaan sitten sunnuntainakaan tullut lähdettyä lenkille joten täytyy tällä viikolla juosta kahta kauheammin. Kaverin kanssa ajateltiin mennä kokeilemaan Elixian hölkkään kuinka paljon joutuu sitten ryömimään Likkojen Lenkillä.

Sadetta ja supistelevia suonia

Tosiaan eilen illalla tuli vettä taivaan täydeltä ja mietittiin jo siskon kanssa että lähteäkkö ulos ollenkaan. Äiti kurkki ikkunasta: "nyt sataa lujempaa"-"nyt ei sada"-"taas sataa", meidän seistessä valmiustilassa eteisessä. Lopulta klo21:30 päätimme uhmata luontoa ja lähteä kävelylle koirien kanssa. Viiden minuutin jälkeen housut tarrautuivat reisiin kiinni ja alkoivat valua alaspäin joka askeleella, korviin satoi ärsyttävästi pieniä pisaroita ja lippis meinasi lähteä tuulen mukaan. Ilma oli onneksi raikas ja tuuli lämmin joten ei aivan älyttömästi ärsyttänyt. Ensimmäisellä juoksuosuudella juoksin hiljalleen siskon vierellä 4:22 ja toisella osuudella 7:23. Kyllä sen huomaan miten se toisen läsnä olo auttaa. Oli todella helppoa pysyä samassa hitaassa tahdissa eikä juossut henkihieverissä. Puhumaan pystyi puuskuttamatta mikä onkin tarkoitus. Voi kun saisi kotonakin jonkun lenkkiseuraksi, paljon mukavampaa kun tuo lenkkeily on yhdessä. Viisi kilometriä lenkillemme tuli mittaa ja jälkeenpäin olo oli virkeä, mutta kyllä unikin tuli helposti noin puoli tuntia venyttelyjen jälkeen.

Tänään kävin jo klo 13 lenkillä. Iltapäivällä kun olimme menossa Äipän kanssa verenluovutukseen niin lenkki ei tulisi kysymykseen illalla. Hieman oli taas pohkeet jäykkänä eikä tuntunut yhtä helpolta kun eilen mutta se taisi vaan johtua yksinään olosta. Molemmat 4 minuutin juoksuosuudet kyllä sain juostua mutta puuskutin kyllä rapulle päästyäni. Kolmen aikaan lähdin kaupunkiin ja suunnistin Mikonkadun Intersporttiin kun Äitini oli aamulla soittanut että siellä oli adidaksen juoksukenkiä 50€ (norm. 140€) ajattelin käydä katsomassa josko vielä löytyisi kokoja. Ja olihan siellä vielä montakin paria ja omaa kokoakin löytyi. Nyt siis huomenna jalkaan uudet ihanuudet.

Kenkien oston jälkeen suuntasin Sanomatalon aulaan odottelemaan Äitiä. Siinä samalla nappasin kuvan kengistäkin. Verenluovutus nyt ei taas mennyt nappiin mutta eihän se olekaan mennyt ensimmäisten kolmen kerran jälkeen koskaan. Taas yritettiin molemmistä käsistä. Vasemmasta ei saatu edes näytepussia täyteen joten siirryyttiin kokeilemaan oikeasta kädestä. Siitä saatiin näytepussi ja 200ml jonka jälkeen virtaus hidastui liikaa ja kone alkoi piippaamaan eikä neulan liikkutelukaan auttanut joten luovutus piti keskeyttää. 

Ärsyttää kun sitä on niin vaikea minulta saada kun veriryhmänikin on tärkein O-. Joka kerta kyllä kaikkeni yritän ja onnekas olen siinä ettei neulan liikuttelu ja muu tunnu pahalta jotta hoitajat voivat kaikkensa myös yrittää. Yleensä kuitenkin saada toisesta kädestä pussi täyteen jotta veri saadaan käyttöön. Hoitaja vaan totesi että minulla on supistelevat suonet jotka välillä tuppaavat katoamaan. Yritimme myös olla mahdollisimman hiljaa jottei suoneni tajuaisi että neula on kohta tulossa mutta ei se näyttänyt auttavan. 

Ajattelin etsiä netistä josko olisi jotain keinoja tai ruokia millä verisuonet saisi parempaan kuntoon ja supistelu loppuisi. Vai olisiko kellään teistä ideoita? Mietityttää mistä tämäkin johtuu kun ensimmäiset kolme luovutus kertaa menivät todella hyvin mutta nyt joka kerta joudutaan molempiin käsiin neula tökkäämään. Ja usein monen eri henkilön jälkeen luovutus asta onnistuu. Pitäisiköhän aloittaa heidän kesken kisa: Kuka saa Sannalta täyden pussin verta? Palkintona arvokas veripussi jolla pelastaa hengen.

 Lohdutukseksi päätin hakea pakaste sushin. Minulle kelpaa vaikka rapu kyllä onkin vähän sitkeää.

Huomenna siis illalla lenkkipolulle siskon ja koirien kanssa uudet tossut jalassa. Pystyyköhän sitä hiljakseen edes juoksemaan vai rävähtääkö kuin Usain Bolt?

Sisäliikkaa ja sluibailua

Eilinen ei kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Aamulla taas kerran harmaus peitti koko taivaan ja lenkkifiilikset oli alhaalla. Ja koko päivä olisi käytettävissä. Ajatuksissa oli mennä salille iltapäivästä, mutta aamun aikana ei kuitenkaan innostus iskenyt. Yhden aikaan lähdin kaupungille auttamaan ystävääni. Hän pitää lasi näyttelyn kesäkuussa ja tarvitsi nyt kuvan näyttelyjulisteeseensa. Kun valmistauduin lähtöön palloilin vielä salille menemisen ja löhöilyn välillä. Lopulta päädyin löhöilyyn ja ai että kun harmitti ulos päästyäni.

Bussipysäkille päästyäni raikas ilma olikin saanut minuun sen verran puhtia ja innostusta että olisin sittenkin halunnut lähteä salille, no nyt on enään myöhäistä juosta hakemaan salikamppeita. Aurinkokin alkoi pilvi verhon takaa kurkkimaan. Päätin siinä sitten että lähden lenkille kun pääsen kaupungilta kotiin. Kävimme ottamassa kuvia julisteeseen ja saimmekin muutaman käyttökelpoisen kuvan, samaan syssyyn saatiin kerrottua Aamulehden toimittajalle tulevasta näyttelystä, jos hän vaikka olisi kiinnostunut tekemään siitä pienen jutun. Kuvausten jälkeen päädyttiinkin sitten yhdille ja siitä vielä kahville ja kakulle. Noo kyllä mä vielä sinne lenkille kerkiän...

Neljän jälkeen pääsin takaisin kotiin ja hetken sohvalla maattuani päätin nostaa perseeni ylös ja lähteä ulos. No tuliko siitä sitten mitään?!? Ei todellakaan. Tuuli oli yltynyt sen asteiseksi että se riepotteli meikäläistä joka suuntaan ja jo kävely oli työn takana. Päätin siis pian kääntyä takaisin ja siirtyä sisäliikuntaan niin kuin alun perin olin suunnitellut. En tosin jaksanut enään lähteä kaupungin toiselle puolelle salille joten pidin kuntopiirin kotona. Meillä on olohuoneessa nyt kuntopyörä kun Herralla meni alku vuodesta polvi rikki laskettelun yhteydessä ja kuntous on käynnissä.

Hyppäsin siis pyörän selkään ja poljin puoli tuntia katselle Gordon Ramseyn kokkailuja. Sen jälkeen tein 100 vatsalihasta eri tyyleillä, 25 kerrallaan, ja välissä käsipainoilla yritin saada näitä naisten niin rakastamia alleja poistumaan. Lopuksi vielä kyykkyjä jotta pakarat pysyy kunnossa ja kai siinä pari punnerrustakin meni. On se kyllä noloa kun saa enään juuri ja juuri kolme miesten punnerrusta. Intin loppussa niitä meni kuitenkin 10. Venyttelyjen lopuksi sain taas vihdoin varpaista kiinni kunnolla. Se kun ei ole minulta onnistunut sitten vauvaiän. Illalla piti vielä tyhjä aivoisena saada pakattua kamat loppuviikon Helsingin reissua varten. ja kun piti yrittää jättää laukkuun tilaakin jotta voi taas tyhjentää Äidin pakastinta. Ja mukaan piti mahduttaa lenkkivaatteet ja bilevaatteet jos vaikka sitä johonkin lähtee. Ja vain yhdet korkkarit mukaan!!! Miten minä voisin jo torstaina päättää mitä tekee mieli laittaa baariin lauantaina. Otin loppujen lopuksi 2 yläosaa ja 2 alaosaa mukaan. Niillä täytyy pärjätä tai käydä sitten siskon kaapilla tai kaupassa ale myynnissä. Korkokengätkin valikoitui kun olin istunut puoli tuntia kenkäkaappini edessä.

Tänään pitäisi sitten lähteä lenkille ja eiköhän täällä Helsingissä tule vettä kuin Esterin P*****stä. Mutta nyt on vaan mentävä, muuten tästä ei tule mitään. Ei se ole kuin puoli tuntia ja vettä se vaan on. En tosin taida saada siskosta ja hänen koiristaan lenkkiseuraa. Tosin voisin kyllä ottaa isomman koiran mukaani, sitä kun ei pieni vesi sade haittaa niin kuin pientä Diiva Almaa.

Kannustusta

Eilinen oli taas harmautta vaan. Pääsin ylös sohvalta lenkille vasta seitsemältä illalla. Ja silloinkin vaan sen takia kun huomasin että alkoi ensimmäistä kertaa ärsyttämään se että makoili sohvalla. Oli päästävä ulos. Tosin en sano että nyt minusta tuli himo juoksia, ei todellakaan. Mutta ainakin lenkille lähtö oli hieman helpompaa. Onneksi poikaystäväni lähti samaan aikaan kävely lenkille joten kun juoksin lenkkiä takaisin päin sain häneltä kannustavia taputuksia.

Taas tosin juoksin ensimmäisellä kerralla yli 2 minuuttia, mutta yllätyksekseni jaksoin silti toisen 2 minuuttisen helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Ei tullut enään tunnetta hapenpuuttesta joka alkoi kasvamaan paniikiksi ja tuloksena oli tietenkin oikea hapenpuute. Nytkin ihan loppu vaiheessa jo maalin nähdessäni alkoi rinnassa tuntua puristus, mutta jotenkin sain ajateltua että rauhassa nyt ja enään muutama metri niin se on ohi. Ilmeisesti se auttoi koska henki kulki loppuun asti ja jaksoin hyvin loppumatkan ripeästi kävellä kotiin.

Huomaan myös että askellus on alkanut nähtävästi toimimaan. Ensimmäisellä kerralla pohkeet olivat kuin kiveä ja penikat seuraavina päivinä aivan poissa pelistä. Nyt ensimmäisellä osuudella oikeassa jalassa alkoi penikka huutamaan mutta sain sen loppumaan kun käänsin jalkaa hieman sisäänpäin. Olin aina ajatellut että vasen jalka tuottaisi minulle juostessa vaikeuksia koska alitajuntaisesti varon sitä. Tapana kun vasemmalla nilkalla on mennä juostessa alta, eikä vikaa siihen löydy. Joten ennen pienenkin matkan jälkeen on vasen pohje huutanut hallelujaata, kun sitä on koko aika jännittänyt että kohta se menee ja sitten sattuu. Kai sitä nyt vaan sitten on hyväksynyt sen että se joko menee tai ei ja uskaltaa rentouttaa sitä. Myös penikat on nyt mukana, eivätkä huuda vastalauseita.

Ajattelin tällä viikolla Helsingissä ollessani käydä katsomassa olisiko jossain hyvässä tarjouksessa juoksukenkiä. Omat lenkkitossuni ovat kyllä ihan hyvät, mutta tuntuvat vähän isoilta joten nostan jalkoja kompastumisen pelossa melko korkealle. Ainakin stadiumissa oli viikonloppuna tarjouksessa adidaksen juoksukengät 69 € toivottavasti ovat vielä perjantaina sillä hinnalla. Värikin olisi innostava fuksia. Kun en haluaisi yli satasta kengistä maksaa kun en nyt kuitenkaan ole himo juoksijaksi alkamassa.

Olen myös miettinyt juoksuhousujen hankkimista ja takin. Ihan jotkut perus Only Playn tai H&M:n, ei siis mitään kauhean highteck juttuja. Kyllä nyt käyttämäni haglöfsin takki on ihan käypä mutta kuitenkin hieman iso ja raskas, vaikka hengittääkin todella hyvin ja pitää tuulta. Näitä olen katsellut nellystä:

 Housut Only Play 34,95€

Takki Only Play 49,95€

H&M:ltä katselemaani takkia ei tällä hetkellä ainakaan ollut enään myynnissä. Olen itse ainakin tykännyt Only Playn tuotteista, sopivat ainakin omiin tarkoituksiini hyvin salille ja jumppaan. 

Tämän päivän kävelylenkin hoidan töistä lähdettyäni. Ajattelin jäädä aikaisemmin pois bussista ja kävellä keskustaan sokokselle tekemään ruokaostokset. Kai sitä voisi siis sanoa että kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tosin täytyy myös ostaa hiusväri ja hoitoainekin kun alkaa taas punaisissa hiuksissa juurikasvu näkymään. Onneksi ei tarvitse punapikmentin (kiitos isän) takia värjätä kuin parin kuukauden välein ja värjäysten välillä väriä pidän yllä KC Professionalin color mask sävyttävällä hoitoaineella. 

Värinä käytän aina samaa sävyä swartzkopfin live sarjasta:

Tälläistä tänään huomenna taas uudet jutut...ehkä...

Harmaa 5+2

Aamulla herätessä kuulin että ulkona sataa ja harmaa valo ujuttautui verhojen takaa. Tänään pitäisi siis mennä taas juoksemaan. Tähänkö se jo heti töppäsi? En varmaan lähde tuonne juoksemaan. Koko päivän yritin keksiä erinäisiä tekosyitä miksi en voisi lähteä juoksemaan. Ja tarrauduin kirjaan jota olen odottanut kuin kuuta taivaalta 5 kuukautta. Uusin osa sarjasta mustan tikarin veljeskunta. Sain kirjan vihdoinkin viime perjantaina kun pehmeä kantinen painos julkaistiin. Suomen kielistä versiota en olisi millään jaksanut odottaa, mutta tosin alkuperäiskielellä julkaistu onkin parempaa lukemista.  En lopulta kuitenkaan keksinyt mitään hyvää ja pitävää tekosyytä ja pikku hiljaa alkoi myös luovuttaminen kaivertaa. Alkoi oikein hävettämään kuinka helpolla olin antamassa periksi. Pikku sade ja harmaus veisivät kuntoni taas kankkulan kaivoon.

Klo 17:00 sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä ulos vetämään seuraavaan treenin. Ja kun katsoin tarkemmin ohjelmaa alkoi vielä enemmän hävettämään minkä takia olin jo ollut valmis luovuttamaan: 5 min kävelyä, 2 min juoksua ja kävely kotiin. Voi juma! Juu nyt kyllä ulos ja heti. Tietenkin jo ensimmäisen biisin jälkeen soittimestani loppui patteri ja meinasin vaihtaa kuulokkeet puhelimeeni mutta sitten olisin joutunut aloittamaan sport trackerin alusta eikä koko matka olisi tallentunut. Päätin siis vain tehdä lenkin ilman musiikkia ja arvioida 2 minuutin juoksu osuuden.

Otin väliajan ennen juoksua ja sen jälkeen. Juoksin pienen hiekkatien pätkän ja arvelin matkan olleen vain 1,5 minuuttia koska juokseminen tuntui helpommalta kuin viime kerralla. Ei tosin paljoa mutta hieman. Ja sain kannustettua itseäni jatkamaan hieman pidemmälle kuin ensin ajattelin. Sillan yli- kyllä nyt vielä tuohon penkille-ei kyllä tuolle seuraavalle lampulle asti täytyy jaksaa. Ehkä juoksemisesta teki helpompaa myös se ettei enään jännittänyt jaksaako juosta 2 minuuttia ja osasi jo hieman askeltaa paremmin. Kotona katsoessani tallennusta huomasinkin että juoksu matkani olikin kestänyt 2,5 minuuttia. Onneksi olin yksin kotona kun hehkutin että kyllä tämän vielä onnistuu! Juu ei kai tässä nyt vielä kannattaisi hehkutella mutta...
Huomenna olisi taas edessä 5k+2j+5k+2j.

Eka juoksutreeni

Juu siis tein eilen ohjelman ensimmäisen treenin ja kyllä hävettää.
Olin jo ajatellut että kyllähän se alku on helppoa että voikohan heti siisrtyä seuraavan viikon treeneihin. Ensimmäinen treeni kun oli 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, tauko ja sama uusiksi. Juu...jos nyt ei ihan heti siirrytä seuraavalle viikolle. Toisen 2 minuutin juoksun aikana alkoi jo naurattaa ja hävettää kun naama punaisena puhkun ja puhisen jotta jaksan juuri ja juuri juosta koko ajan. Hyvä etten naamalleni heti kaatunut ja itkenyt ja hehkuttanut kuin olympia kultaa maratoonissa voittanut kun 2 minuutin biisi loppui kuulokkeissa merkiksi ajan päättymisestä. Ja heti tietenkin tuli mieleen että onnistuuko tämä nyt ollenkaan 11 viikossa vai pitäisikö heti luovuttaa. Mutta kai sitä nyt voisi kuitenkin vielä yrittää.

Tarkoituksena siis on päästä siihen kuntoon että 11 viikon jälkeen eli 23.6 pystyisin juoksemaan 10 kilometriä ilman taukoja. Mitäköhän tästäkin tulee. Välipyykkinä olisi likkojen lenkki 18.5. silloin ohjelman mukaan pitäisi pystyä juoksemaan 5 km yhteen putkeen. Ilmoittauduttiin ystäväni kanssa juoksijoiksi pidemmälle 8.5 km matkalle. Toivottavasti onnistutaan.

Toki tässä treenissä on myös kyse pienestä laihduttamisesta. Yrityksissä on saada takaisin mitat joissa olin 6 vuotta sitten ammattikoulussa. Pudotettavaa ei ole kuin 6 kiloa mutta sekin tuntuu olevan vaikeaa. Tosin en ole harrastanut paljoa muuta kun punttisalilla käyntiä, joten juoksu varmaan antaa jotain tuloksia. Millään dieetillä en ole. Vähän katson mitä syön mutta en muuten mitenkään himoissani laihduta. Onneksi äidilläni on myös kehonkoostumusmittari joten näkee onko rasvaprosentti muuttunut kesään mennessä. Ja olisihan se kiva päästä lenkille poikaystäväni kanssa joka juoksee 15 km lenkkejä muutaman kerran viikossa. Hänkään kun ei yksin tykkää juosta.

Mutta nyt vaan täytyy yrittää ja pitää iloinen mieli. Onneksi aurinko paistaa ja kevät tulee ja sehän tekee tästä onneksi helpompaa. Juu katsotaan vaan parin viikon päästä missä se ilonen mieli on ja auringon paiste :D

Tästä se alkaa....

Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista ihan itseäni varten. Jotenkin päiväkirjan kirjoittaminen omalle koneelle ei oikein innostanut. En tosin ajattele että tätä kukaan huomaa ja se ei minua haittaa, onpahan itsellä joku paikka mihin laitella ajatuksia ja muuta. Toisena innosteena blogin perustamiselle oli myös se etten halua muuttua kaikkien inhoamaksi facebook kaveriksi joka julkaisee joka viikonpäivä ruokakuvia ja päivityksissä hehkuttaa mitä tuli leivottua ja valmistettua. Tämä tuntuu hyvältä paikalta niitä juttuja julkaista.
Kirjoittelen myös muusta elämääni liittyvästi kuin ruuasta tietenkin. Esim. uusimpana juttuna aloittamani juoksutreeni. Tavoitteenani on juosta 11 viikon päästä 10 kilsaa. Ja ehkä tämän blogin kirjoittaminen myös kannustaa minua siihen. Onpahan suurempi kynnys olla lähtemättä lenkille, varsinkin jos joku tätä lukee. Kuntosalilla käyn kyllä säännöllisesti mutta tuo muu kunto ei sitten niin hyvä olekkaan, joten siksi juoksutreenin aloitan. Ilmoittauduin myös likkojen lenkille kaverini kanssa jotta olisi joku juttu mitä varten vielä treenais. Ja on tässä tietysti takana sekin että olen julistanut sodan ja yritän vallata takaisin mitat jotka kadotin 5 vuotta sitten.

Mutta ei muuta kun siis blogaamaan. Ja tervetuloa lukemaan jos tänne eksyit :)