Aamulla herätessä kuulin että ulkona sataa ja harmaa valo ujuttautui verhojen takaa. Tänään pitäisi siis mennä taas juoksemaan. Tähänkö se jo heti töppäsi? En varmaan lähde tuonne juoksemaan. Koko päivän yritin keksiä erinäisiä tekosyitä miksi en voisi lähteä juoksemaan. Ja tarrauduin kirjaan jota olen odottanut kuin kuuta taivaalta 5 kuukautta. Uusin osa sarjasta mustan tikarin veljeskunta. Sain kirjan vihdoinkin viime perjantaina kun pehmeä kantinen painos julkaistiin. Suomen kielistä versiota en olisi millään jaksanut odottaa, mutta tosin alkuperäiskielellä julkaistu onkin parempaa lukemista. En lopulta kuitenkaan keksinyt mitään hyvää ja pitävää tekosyytä ja pikku hiljaa alkoi myös luovuttaminen kaivertaa. Alkoi oikein hävettämään kuinka helpolla olin antamassa periksi. Pikku sade ja harmaus veisivät kuntoni taas kankkulan kaivoon.
Klo 17:00 sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä ulos vetämään seuraavaan treenin. Ja kun katsoin tarkemmin ohjelmaa alkoi vielä enemmän hävettämään minkä takia olin jo ollut valmis luovuttamaan: 5 min kävelyä, 2 min juoksua ja kävely kotiin. Voi juma! Juu nyt kyllä ulos ja heti. Tietenkin jo ensimmäisen biisin jälkeen soittimestani loppui patteri ja meinasin vaihtaa kuulokkeet puhelimeeni mutta sitten olisin joutunut aloittamaan sport trackerin alusta eikä koko matka olisi tallentunut. Päätin siis vain tehdä lenkin ilman musiikkia ja arvioida 2 minuutin juoksu osuuden.
Otin väliajan ennen juoksua ja sen jälkeen. Juoksin pienen hiekkatien pätkän ja arvelin matkan olleen vain 1,5 minuuttia koska juokseminen tuntui helpommalta kuin viime kerralla. Ei tosin paljoa mutta hieman. Ja sain kannustettua itseäni jatkamaan hieman pidemmälle kuin ensin ajattelin. Sillan yli- kyllä nyt vielä tuohon penkille-ei kyllä tuolle seuraavalle lampulle asti täytyy jaksaa. Ehkä juoksemisesta teki helpompaa myös se ettei enään jännittänyt jaksaako juosta 2 minuuttia ja osasi jo hieman askeltaa paremmin. Kotona katsoessani tallennusta huomasinkin että juoksu matkani olikin kestänyt 2,5 minuuttia. Onneksi olin yksin kotona kun hehkutin että kyllä tämän vielä onnistuu! Juu ei kai tässä nyt vielä kannattaisi hehkutella mutta...
Huomenna olisi taas edessä 5k+2j+5k+2j.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti